Helle ja sen loppu

Toukokuun helteet jäävät mittaushistoriaan, 16 päivää lämpöä, lämpöä ja sitten lämpöä. Tuntui, että kesä oli jo täällä ja kyllä se olikin. Kukat puhkesivat kukkaan, osa vielä venyttelee pitkää varttaan. Osalle on joutunut sanomaan heipat. Kaikki eivät selvinneet kylmästä talvesta.

Olen jättänyt laukat siementämään etupihan kukkamaahan ja siitä on riittänyt siementä ympäri pihaa. Minusta pyöreä muoto on kiva, joten toistaiseksi olen jättänyt kaiken katkomatta.

Kevään ensimmäiset pionit ovat myös aukoneet nuppunsa ja hyvin ehtivät kukkia. 

Itoh, ensimmäinen kukinta.

Tämä vekkuli kaveri 💗

Saimme Miljan ja Eemelin hoitoomme. Poika oli ensimmäisen kerran yötä pois kotoaan, kun vanhemmat reissaa. Miljasta on suunnattoman paljon apua, kun Eemeli ujostelee tai emme heti hoksaa mitä hän tahtoo. Ja hän tahtoo!

Viikonlopuksi tuli myös tyttären perhe tekemään omaa puusavottaansa. Serkuista oli seuraa toisilleen ja tyttärestä suuri apu minulle, kun sairastuin viikonloppuna. 

Perunanistutus tehty. Se meni ajallisesti ihan nappiin, kun taivas repesi kaatosateeseen. Ukkosta ja vettä riitti koko viikonlopuksi, mutta nyt luonto kiittää. 

Uunipuutkin oli kuulemma saatu pätkittyä. Loput tenavat haettiin maanantaina ja minä jatkoin nukkumista.

Terhi