Vuokatti

Jokavuotinen kesäreissu Vuokattiin tehtiin kesän kauneimmassa säässä läpi Suomen. Ajoreittimme kesällä kulkee ainakin kerran Tuurin, Kärsämäen ja Kajaanin kautta. Itsellä oli taas tekemistä pysyä koko matkaa hereillä. Ehkä paristi lepuutin taas silmiäni. 

Joskus voisin kokeilla kulkea junalla välin Tampere-Kajaani, kun miäs haluaisi lähteä pärrällä. Koska matkalla ei ole paljon houkutuksia, olimme perillä hyvissä ajoin iltapäivällä vain todetaksemme, ettei meidän huoneistoa oltu vielä siivottu ja ruuat lämpiävät autossa. Sen verran matkanteko aina ottaa voimille, ettemme hötkyile mihinkään samana päivänä, kunhan saamme kaiken viikkoa varten paikoilleen, kotiutuminen alkaa välittömästi.

Ensimmäisenä ei tule mieleenkään shoppailla ja kokkailla, vaan nyt lomaillaan ja nautitaan. Haapalan Panimon ruokalista tsekattiin heti ja lounastarjoilun alkaessa olimme jonossa heti seuraavana päivänä. 

Valitsimme ruokapaikkamme sisätiloista syystä, että pihalla oli kuuma. En mitenkään nauti syödä hikoillen, kun vaihtoehtona on viileä tila. Lounaaksi voi valita salaatin, keiton tai pääruuan. Otamme kaiken ja jälkkärin lopuksi. Annoskoko on itse valittavissa. 

Vyörymme ulos 😊 

Aina käy näin, vaikka pyhästi päätämme, että vain maistelemme. Ruoka on maukasta, riittoisaa ja tila esteettisen kaunis. 

Olin kesän aikana ottanut tavoitteekseni saada tehtyä itselleni pitkän virkatun takin isoäidinneliöistä, jonka sitten viimeistelin reissussa. Kiva tavoite on saada jotain valmiiksi ja päästä kuvaamaan se Vuokativaaran näköalatasanteella tavan vuoksi. 

Humu, vanhin poikamme, yllätti meidät täysin lähettämällä kuvaviestin Katinkullan kyltistä. Poikahan on alueella! Hän oli lähtenyt liikkeelle samana päivänä kanssamme, mutta eri reittiä ja omat menot. 

Kävimme porukka ilta-ajolla vaaran päällä, molemmilla mielessä omat kuvat. 

Esikoisemme 💗

Kaunis kesäilta

Emme ole käyneet vielä kertaakaan aiemmin näillä matkoillamme uimassa ihan järvessä ja rehellisesti sanottuna, en edes muista koska viimeksi olemme yleensäkkään käyneet kesällä uimassa. 

Huoneistoa kohden on aina kaksi pyörää, mutta lukkojen avaimet ovat tanttuja, joten nappasimme pojalle rivistä kolmannen pyörän ja huitelimme pitkin poikin asuntoalueen virkistävän veden ääreen. 

Hyvin nukutun yön jälkeen poika pakkasi kamppeensa ja jatkoi matkaansa kohti kotia. 

Me jatkoimme omaa lomaamme.

Haimme vähän lisää ilmaa polkupyörän renkaisiin huoltopisteestä, kun se oli loppunut renkaan alapuolelta.

Kuvailin jälleen kukkaistutukset sillä aikaa, kun miäs jumppasi renkaiden kanssa 😅

Olinhan minä apuna, mutta jono huoltokopille on aina pitkä ja mutkitteleva niin kesällä, kuin talvellakin.

Tätä kukkaa en tunnista

Niin upeat värit ja kukinnot, että katselin näitä yhdistelmiä vielä lähtöpäivänäkin. 

Pyöräretki oli aina kiva päättää uimarannalle. 

Tiluksia tutkailemassa

Keskiviikkona oli Sotkamo-päivä, jolloin parempaa ylle. Päivällä Hiukan pesiskentällä, Sotkamon Jymyn pelipaikoilla, oli lastentapahtuma, jossa esiintyi Hevisaurus. 

Mehän menimme vasta, kun Dingo aloitti oman osuutensa. En ole aiemmin käynyt livenä heidän keikallaan, miäs muisteli, että olisi joskus ollut. 

Oli niin kiva kuulla heidän tuotantoaan eri vuosikymmeniltä, mutta se keli. Yhtä aurinkoa! Paahduin kuin poppari illan aikana katsomossa, enkä halunnut yhtään katsomaan seuraavan illan pesisottelussa. Miäs kävi yksin.

Dingon keikan jälkeen kävimme Hiukan uimarannalla iltauinnilla. Ranta on juurikin valittu Suomen parhaaksi Kotilieden yleisöäänestyksessä. Sapsojärven ranta on pitkä, matala ja siinä on ihana hiekkapohja. Saimme kahlata kymmenien metrien päähän rannasta, eikä saatu itseämme pinnan alle, kuin kyykkyyn menemällä. Nauratti. Vesi oli lämmintä, tyyni pinta ja kesäilta mitä kaunein.

Pieni suuri seikkailu, jota olimme suunnitelleet jo viime kesänä, mutta silloin vettä oli enemmän ilmassa, kuin maassa. 

Lähdimme liikkeelle viikon toiseksi kuumimpana päivänä kevyellä vaatetuksella reppu täynnä intoa ja eväitä. Hiidenportin alueesta voi lukea vaikka tästä. 

Jälkeenpäin löysin kirjastosta jutun paikasta, Retki-lehti, kesä 2024

Olet tässä, punainen piste. Kuljimme autolla parkkialueelle, jossa oli useampi auto ja yöpyjä. Söimme vähän lähteissämme ja hyvä niin, maasto vaatii veronsa ja nälkä on ikävä matkakumppani.

Lähtöpiste Palolampi, josta me lähdimme matkaan kohti Hiidenporttia.

Lehtijutussa oli maininta, että pitkospuut olivat huonossa kunnossa. Nyt ne oli meidän käyttämillä reiteillä vaihdettu.

Kaunis suoalue, rauhallinen maisema

Korkeusvaihtelua

Kuivaa harjua ja hyviä kävelypolkuja. 

Kuljimme lähes jokaisen pienen polun ja poikkesimme lammenrannalle.

Vastarannalla

Jos metsään haluat mennä nyt, saat mustikkaa ämpärikaupalla!

Tarkkana saa olla, että pysyy pystyssä. Kuivalla kelillä ei ole liukastumisen vaaraa, mutta mitä tämä olisikaan sadesäällä kulkea. 

Ihan kaikkia kivikkoisia kohtia ei ole tarkoitus lähteä kiipeämään. Pysytään merkityllä polulla. 

Tässä se on, Hiidenportti ja minä heti köysiaidan tuolle puolen kuvaamaan.

Upea näkymä vuosituhansien muovaamana.

Karun kaunista maisemaa, jossa söimme mustikkaa, mustikkaa, mustikkaa ja nautimme omat eväät tasaisin väliajoin. 

Porttilampi

Jossain vaiheessa reittiä mietin ääneen meidän jalkavaivojamme, että kaikkeen sitä lähtee taas rymyämään. Tämän reitin haastavin osuus oli tämä kivikkoinen suoritus, jonka ensin laskimme alas ja saman tunnin aikana pumppasimme itsemme ylös. Paikoin oli tullut uusia polkuja, joissa on ehkä helpompi maapohja kulkea, mutta nekin aikanaan kuorii näkyviin kivet, joissa saa taas etsiä hyvää jalansijaa. 

Kun pääsimme lammelta Hiidenportin risteyskohtaan, oli kaksi vaihtoehtoa. Kohti tuntematonta tai takaisin samoja polkuja kuin tulimme. Arvannette? Uusille poluille!

Kohti Kovasinvaaraa 

Nyt sain kuvaa vastarannalta ja maisemat muuttuivat. Metsäpohja muuttui. Jo kaukaa näki millaiseen alamäkeen laskeudutaan ja miten puuskutamme taas vastaantulevan ylämäen. 

Hyvin merkityt reitit

Saavuimme iltapäivällä hyvissä ajoin takaisin parkkialueelle, jossa nakkasimme kengät heti pois. Olihan taas yksi kokemus lisää repussa.

Teimme noin kahdeksan kilometrin reissun meille paikoitellen erittäin haastavassa maastossa. Onneksi olimme varustautuneet hyvillä jalkineilla, ei millään pilipalitennareilla. Omani on nettikirppikseltä, miäs osti omansa jo ennen Tallinnan reissua. 

Vettä olimme varanneet useamman pullollisen, samoin miäs sai juoda termarikahvit luonnon helmassa ihan rauhassa. 

Kuten aiemmin mainitsin, mustikkaa on paljon ja se on kypsää.

Ulkolämppärin antura on varmaan jossain pellinreunassa kiinni. Todellinen lämpö huiteli  lähempänä 30'. 

Perjantaina oli meidän kohdalla viimeinen mahdollinen päivä käydä katsomassa Pertin ja Millan yhteisnäyttely  Sotkamon kirjastossa. 

Samalla ajolla jatkoimme matkaamme Sotkamon Taimistolle, jossa olemme käyneet jo useampana kesänä. Tutuksi olemme tulleet. 

Tein hankintoja avoinna olevaan pionipenkkiin ja kivan juttutuokion päätteeksi saimme rasiallisen vastapoimittuja lakkoja, joista kämpillä loihdimme lättypinon päälle kultaisen hehkun. 

Sää oli koko viikon upea, kuuma, kuumempi, kuumin, mutta jossain vaiheessa se sadealue pyyhkäisee yli meidänkin loman ja se tapahtui lauantaina. Pidimme Kajaanipäivän, mutta ennen sitä kävimme tutustumassa Katinkullan Roberts Coffee-kahvilaan, joka valmistui entisen R-kioskin paikalle. Kaunis ja tyylikäs rentotumispaikka, josta oli hyvät näkymät golf-kentälle. 

Kajaanissa teimme vähän hankintoja, kun kesäalet pursusivat hyllyistä. Suunnitelmissa oli vielä käydä Naapurivaarassa tanssimassa, tanssikengät oli varattu mukaan, mutta päälle vyörynyt ukkonen ei saanut minua pihalle pirtistä.

Sunnuntaina olimme jo aivan valmiina palaamaan kotiin. Olin pessyt kaikki reissuvaatteet, matkalaukut oli pakattu ja osa oli kannettu autoon. Maanantaina luovutimme huoneen yhdeksältä. Kotimatkalla pysähdyimme Kuopiossa ja Jyväskylässä, josta tein lasihankinnan. Olimme illalla kotona ysiltä pers ihan puutuneena 😎

Terhi