Istutuspöytä

Uuden kasvihuoneen pohjilta jouduttiin viime syksynä siirtämään istutuspöytä pois. Ensinnäkin se oli työmaan tiellä ja toiseksi, se ei olisi voinut edes jäädä sille paikalle laisinkaan, kun patiosta tehtiin sorapäällysteinen. 

Kyllähän sitä taas hetken ääneen mietittiin, kunnes ehdotin luhdin päätyä. Tässä oli ennestäänkin kapea puurakenteinen tasanne, mutta se oli mennyt jo niin huonoksi, ettei sitä voinut käyttää turvallisesti. 

Samalla, kun miäs nakersi kunnollisen leveän pohjan, se tuettiin ja laajennettiin niin suureksi kuin oli mahdollista. Vaikka pöytä ei ole kovin syvä, eikä kyllä leveäkään, niin askellus painavan säkin tai suuren ruukun kanssa on kuin kiikkuisi, jos jalan alla ei ole tarpeeksi tukevaa ja leveää alustaa. Uusi tasanne on kiinni nurmessa, ei mitään mahdollisuutta tulla alas lonkkavikaisena tai jalan pudota maan ja tasanteen väliin. 

Työskentely pohjoispäädyssä on pelkkää positiivista hymyä, kun rakennus blokkaa päivän kuumimmat auringonsäteet. Minulla on aina ollut työtaso väärään suuntaan, kun poltan itseni kevätauringossa. Vain aamuaurinko häikäisee hetken, mutta ehkä kestän sen jatkossakin 😎

Kuva keväältä, kun taimi-istutukset aluillaan.

Työtaso ei ole koskaan kovin siisti, mutta siinä on kaikki mitä tarvitsen kädenulottuvilla. On mullat, lannoitteet, työvälineet, rikka-astiat ja kaikki kottikärrytkin saadaan sopimaan tarvittaessa. 

Työvälineet on aseteltu seinään pidikkeillä, joista ne on helppo ottaa ja laittaa ne takaisin paikoilleen. Toinen vastaava työvälineseinä on työhuoneeni päädyssä, josta löytyy lisää. Ja jos ei löydy sieltäkään, niin kellarin eteisessä pidetään loput.

Kaiken ei täydy olla käytössä, kuten näiden pienten kottikärryjen. Ne on saatu naapurista ja voihan viksin vonksin, miten pyörä vipottaa ja aisat ovat levällään. Ne sopivat kivasti täydentämään luhdin ympäristöä, johon muutenkin on kerätty vanhoja työkaluja ja esineitä.

Ensi kasvukauden mullat on jo hankittu odottamaan vuoroaan. Keksimme, että jätämme ne tähän kuormalavan päälle. Lumi peittää ne aikanaan, mutta kevät sulattaa. 

Syksy on keltainen ja se näkyy kivasti pihakirppikseltä ostamassani köynnöstuessa.

Istutin keväällä suorakylvönä krassin tähän suureen pataan, jonka siirsimme pois luhdin toisesta päädystä. Se olikin sellainen kahden me saadaan mitä vaan-työliike, jossa tarvimme niin traktoria, nostolaitteissa piikkejä, vaneria, huumorintajua ja melkoista ähkintää. Pata on lähes 100 ltr, täynnä maa-ainesta ja siinä on vielä kasvusto valmiina. 

Jos joku sattuisi joskus ihmettelemään vaivojemme määrää, niin minä ja mun ideat eivät ole juurisyy =)

Terhi