Kiilopää

Nyt täytyy sanoa stop! En minä neulomista lopeta, mutta testineuleiden kanssa tuli luvattua liikaa ja kesä näytti sen, että aikataulussa luvattu ei sitten pitänyt. Eikä vielä lisäaikakaan auttanut asiaa, mutta matkalla pidin yhden yökkäripäivän jolloin vain neuloin ja neuloin ja sain Kiilopää-neuleen valmiiksi. 

Ohjeen on tehnyt Tiina Lukkarinen, Neulova Kettu-käsialaa. Ihastuin mallissa sen säännölliseen kirjoneuleeseen, joka vain jatkui ja jatkui. Toisaalta helppo mallikerta oppia ulkoa, mutta en opetellut, vaan siirtelin staattista lappuani kerros kerrokselta.

Nappasin lankakoristani ne jämälangat, joista olin jo neulonut jotain. Aina jää eri värjäyserää muutama kerä jäljelle. Tässä neuleessa ne sopi sekoittaa hyvin yhteen ilman, että se näkyy valmiissa pinnassa häiritsevästi.

Pohjavärinä kaunis ruskea, kirjoväreinä oranssi, kulta ja vihreä, joka taittaa niin kuvissa, kuin luonnossakin värinsä turkoosiin.

Valmis neule painaa 0, 760 kg. Varsin maltillinen, kun koko neule on neulottu kirjoneuleena. Aivan ihana lämmittelyneule, kun oikeasti alkaa kylmä ilmat. Nyt vasta härnäilee. 

Kuvauspaikka matkalla on tuttuun tapaan Vuokatinvaaran näköalatasanne. 

Valmis neule on liotettu ja kevyesti puristettu ylimääräinen vesi pois. Laitoin neuleen koneeseen, kevyt linkous, 400 kierrosta/min. ja sen jälkeen tasolle kuivumaan. Helteinen lomaviikko, neule kuivui nopeasti parvekkeella kuvauskuntoon.

Mistä pidän eniten? Hihoista. Ne ovat minulle hiukan ylipitkät, mutta se ei haittaa. Saan peitettyä hyvin ranteeni. 

Samoin hihan leveys heti hihansuusta, johon tehtiin lisäykset alkuun. Hihat pussittaa kevyesti, jolloin ne on helppo pukea, eikä kinnaa mistään.

Raglankavennus korostuu pohjavärin kavennuksista.

Tekisinkö toisen samanlaisen? Ehdottomasti kyllä! Tässä neuleessa on kiva sekoitella värejä keskenään ja upottaa lankanyssykät helppoon kirjoneulepintaan.

Sitten voikin vain katsella maisemia. Muistella kesän kuumimpia viikkoja ja nauttia lämpimästä neuleesta.

Terhi