Antiikkia

Jos jokin viikonloppuihin kuulunut tapa meiltä on jäänyt pois niin se on kirppareilla käynti. Vuosia sitten teimme jatkuvaa kodinremppaa, tyhjennettiin lasten ja omat tavarat pois kaapeista ja kaapit myytiin. Homma jatkui jatkuvana esineiden ja tavaroiden siirtelynä, kunnes kaikki perustarpeet oli taas järjestyksessä ja arki sujui. Siinä ja tässä välissä miäs loukkaantui ja kaikesta toipumisen jälkeen alkoi korona, joka sulki pitkäksi aikaa myyntikanavat.  Joskus tein nettikauppaa, mutta hyvin me pärjäsimme sillä mitä meillä jo oli. Aina välillä tekee mieli jotain uutta sen nähdessään, mutta hyvin maltillisesti olen ollut liikkeellä. Jos tuote on ohikulkumatkan varrella, sen hommaaminen on molemminpuolin helppoa, teen kaupat. 

Talvella tarvitsin kunnollisen pitkän takin ja sen sain noudettua iltatöiden yhteydessä. Talvisaappaat hain nukkekotimessuille mennessä ja palapelin kotimatkalla. Monasti myynti on kontaktiton, kuistilta löytyy. Tänä keväänä olen sitten jälleen tehnyt joitain kauppoja, joilla piristän kotia ja luon puutarhaan uutta.

Kaunis, pieni pöytäkello, matkakello tai morsiuskello tuli valituksi netin kuvan perusteella ilman, että kysyin toimiiko se. No toimihan se ja ilahduttavaa on, että tässä on kaunis melodinen soittoääni, jonka perään sitten kyselin facebookin pelastetaan vanhat esineet ryhmässä.

Kellossa on vuosiluku 1930, joka on ilmeisesti kirjattu saantivuosi. Melodia on "Tuoll on mun kultani", joka on äänitetty Saksassa 1929, toinen äänitys on tehty samana vuonna Amerikassa. Tietäjä ihmetteli kuinka sävelmä, joka on suomalainen kansanlaulu, on päätynyt kelloon. 

Ennen tämän tietämistä itse aloin tavailemaan sävelmää ja kyllä, sain kiinni ja muistin sen juurikin samaksi. 

Kello on Junghansin valmistama Jugend-tyylinen 1900-luvun alun mekaaninen kello, jossa on messinkikuoret ja lasiset sivuikkunat. Tätä en ole vielä katsonut, mutta kellosta pitäisi löytyä kahdeksansakarainen tähti ja J-kirjain.

Kello vaatisi pientä siistimistä, enkä nyt tarkoita päällistä putsaamista, vaan ihan konesepän toimesta rattaiden ja koneen sisätutkimusta. Sointi on hiukan ontuvaa. Soittorasiassa on kampa, jonka eripituiset piikit toimivat kielinä. Ajan patina kuuluu ja sitähän ei saa poistaa. 

Ilahduttavaa tässä kellossa on, että siinä on ehjät alkuperäiset lasit ja vetoavain on tallessa.

Samasta taloudesta tuli myös kaunislinjainen pöytäpuhelin, made in Italy. Kultaiset tassut ja vihreä marmori vetosi minun sisäiseen harakkaani niin lujasti, että tarjosin näistä molemmista yhteensä 30 € ja kaupat tuli. Olisi kiva tietää minkälainen soittoääni tässä on, joten pyysin miähen soittamaan minulle 😂😂😂

Meillä on puhelinosake myyty kauan, kauan sitten, joten ilme 😁. Tämä on tuunaukseen menossa, joten se jatkaa elämäänsä hiukan eri toimessa, kun suunnittelija on sen joskus tuotantolinjalle luovuttanut.

Välillä sitä itsekin ihmettelee, miten kaikki kaunis päätyy luokseni, vaikka yritän vastustella. 

Roskalavalöytöjä en voi vastustaa! Tässä on hyvä esimerkki siitä miten romu löytää ruosteen luo. Tämän vanhan ja todella painavan puulieden tuominen tontille ei ollut ihan, hei me lähdetään nyt hakemaan, vaan miäs kävi ensin katsomassa miten tuon lieden luo pääsee traktorilla helpoiten. Kolmen miehen voimin liesi nostettiin traktorin peräkuuppaan ja nyt se odottaa kotona, että saamme tontille voimaa. Tämä siirretään vanhan kasvarin ulkopuolelle jatkamaan elämäänsä romanttisen ruosteisena. Ja te jotka näitä keräätte, tiedätte, että jonohan minun perääni tuli. Moni muukin halusi tämän itselleen.

Toinen roskalavalöytö samalle viikolle oli tukevat kuormalavat ja lavakaulukset. Nappasin nekin meille, miäs kävi peräkärryn kanssa yhtenä iltana noutamassa. Minä käytän lavakaulukset, miäs kuormalavat.

Ei kaksi ilman kolmatta. Sunnuntaina lähdimme liikkeelle ajoissa, jotta emme jäisi mistään paitsi. Koti-irtaimiston myynti tarkoittaa harjaantunutta silmää, nopeita kauppoja ja paljon kuljetustilaa. Yksi ostos on kuvassa oleva valkoinen keinu, jonka sijoituspaikaksi tuli etukuisti. Kävin se aamusta nakkaamassa paikoilleen. Kylmässä pakkasaamussa ei saadun maton asetteluun mennyt kauaa aikaa. En koeistunut keinua yöpukusillani, mutta onpahan kiva ja sievä keinu.

Keinun lisäksi ostin pitkät maalarintikkaat, kukkaruukkuja, puisten kärrynpyörien metalliset vanteet jatkojalostukseen ja Mallasjuoman säilytyskorin. 

Nyt on oltu hyvien löytöjen äärellä. Kun pysyy valppaana, voi löytää jotain uutta ja kivaa. Siis vanhaa, antiikkia, ruostetta ja ihanaa patinaa. 

Terhi