Miltsu

 Moi, olen Milo! Olen päässyt yökylään ja pistän parastani, että isäntäväki ei saa hetkenkään rauhaa vierailuni aikana. Minussa on virtaa niin, että se tarttuu myös muihin ja valaisisi pienen kylän. Jekkujakin osaan tehdä, eikä ne ole koskaan huonoja. Ainakaan minun mielestäni. Olen hyvin luova, kiinnostun kaikesta uudesta, menen mattopiiska suorana, kun saan idean päästä kiinni, enkä muista mitä minulle just on sanottu. Saan elokuvaillan ihan sekaisin omilla höpötyksilläni, ruoka-ajoilla ja heti perään ulkoilutarpeillani. Sen jälkeen pitää pestä tassut ja ottaa pienet unoset, että voin aloittaa edellä luetellut asiat aina uudestaan 😁

Lankakerät. Nuo ihanan pyöreät, hyväntuoksuiset ja helposti mukaan otettavat pallerot on jätetty ihan nenäni eteen.

- Miksi ei? Tästä saadaan taas hyvä juoksulenkki. Tosin sisällä juokseminen on kiellettyä, mutta en minä juoksisi edeltä, jos minua ei ajettaisi takaa. 

- Mitä sanoit? Eikö tänäänkään saa ottaa kerästä kiinni? Se päätön Barbi, mistä puhut? Yritin vain elvyttää, kun siltä puuttuu pää.

- Ai lankakerä? Miten se nyt putosi koristaan, nostan sen vain takaisin koriin.

Älä juokse minun perässäni!

- Ok, tulen sinne. Ai kaikki on tallentunut kameraan? 

Auts!

- Laskin vaan, että kaikki kerät on taas korissa. 

- Riittääkö, että kuuntelen saman asian taas ja taas uudestaan. 

- Terhi lankoihin ei saa koskea. Ei tänään, ei huomenna, eikä vieläkään. 

- OK!

- Jos katson sinua tällä suloisella ilmeelläni? 

- Hyvä on, hyvä on. Käyn vain katsomassa missä minun oma leluni on. Kuuletko, se kolisee täällä! Ei ole lankakerä, eikä edes nahkahanska.

Seuraavana päivänä olen taas niin päällikköä. Käyn välillä istumassa sateensuojassa, kun lautapinoa kasataan. Jatkuva maan kaivaminen ja mullan syöminenkin on kielletyllä listalla. Mutta päätön meno, kuivien risujen kanssa juokseminen on sallittua. Onneksi olen näin valoisa tyyppi, minut näkee hyvin, kun vilahdan milloin sieltä, tuolloin täältä.

Saan juosta pihassa ihan vapaana ja hyppään aina pyytämättä traktorin kyytiin, kun se käynnistyy. Siksi saatan pitää pienen lepohetken istuimella, etten missaa tätäkin kokemusta. Kaupungissa tuskin ottavat repsikaksi, vaikka olis minulla kyllä päivät aikaa olla seurana. 

Olen hyvin iloinen, pelkkää herttaisuutta ja riemua täynnä. Jos minusta täytyisi tehdä oma cv niin siinä lukisi ensimmäisellä rivillä, tulen toimeen kaikkien kanssa. Ihmiset kirjoittaa itsestään paljon samoja sanoja, mutta ne ei kuulemma pidä paikkaansa.

Minun suklaaruskeat silmäni ovat uskollisuutta ja rakkautta täynnä 💗

- Mikäs se tuohon on jäänyt? 

Ooh, herkkupala. Joko saan ottaa?

- Saa ottaa!

Terhi