X - MAS

Enkelin siivin tahdon teille kaikille toivottaa oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa.

















Huopuvaa lankaa ja ohje Novitalta.


















Pitsiä ja helmiä.

Viettäkää itsenne oloinen joulu, rentoutuen ja nauttien.

Havuja

Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla, kun kuusikin on jo pirtillä ja koristeltuna. Jouluruuat melkein tehtynä, pernatuuvinki imeltymässä ja fudge koemaistettuna.
Jouluinen musiikki soi aina, kun joku muistaa laittaa cd:n uudestaan soimaan.

















Se mitä ei huomaa tehdä, ei ole niin väliäkään. Täydellistä joulua ei olekaan, vaikka siihen niin pyrkisi. Muistan yhden joulun monta vuotta sitten, kun tein piparitaloa lapsille. Olin unohtanut tehdä seinään oviaukon, josta vanhin poika sitten keskusteli netissä toisen pojan kanssa. Sen toisen perheen äidilläkään mennyt niin hyvin, kun oli unohtanut leikata ikkuna - aukot taikinaan.Voi meitä tekijöitä, kun osaisimme nauttia ja puuhailla vain omien voimiemme mukaan.

















Tämän illan sunnitelmissamme oli lähteä kuuntelemaan joulurauhanjulistusta, mutta ketään ei innosta kuitenkaan mennä vesisateeseen. Viimeistelen yhden joulujutun huomiseen päivitykseen valmiiksi.
Kävin hetken valossa hiukan ulkoilemassa kaiken koemaistelun ja keittiöpuuhailujen jälkeen, kun halamoin kuistille mäntypalloja. Täytyihän joulupukin saada vähän vehreyttä ympärilleen.
Aiemmin syksyllä poistettiin turvallisuussyistä isosta männystä muutama oksa, joista tahdoin kerätä omiin juttuihini hyviä latvuksia. Miäs raahasi painavat oksat puuliiterin suojiin, jossa minä kävin katkomassa latvoista pieniä tupsuja monta ämpärillistä. Hain varastostani sinkkiämpärit, joihin sahasin paksun haavanoksan rungoksi ja laitoin kukkasienen paikoilleen. Haavanoksaan laitoin "pannan" rautalangasta, ettei kukkasieni valuisi alas männyntupsujen painosta.

















Ämpärit täytin kivillä joita on kasvihuoneella aina tarpeitani varten varattuna tarpeeksi. Kivet päällystin jäkälällä ja vot, kuisti sai mäntypallonsa.

Toistoa

Vietän yksikseni joululahjavalvojaisia, ainakin niitä lahjoja tehden, muut vain valvoen.
Viimeistellyt neulomukset sujahtavat lahjapaketteihin vielä illan aikana, jää sitten aikaa huomenna muulle touhuilulle.
Järjestyksessään 2. epäsymmetrinen huivi on Novitan Puron Luumupuuta. Juu- u. Puuta, tai ainakin sen niminen lanka.
Samasta langasta neuloin lapaset kaksinkertaisena, ovat sitten lämpöiset käyttää, jos talvi vaikka näyttäisi kylmemmänkin puolensa.
Lapasten varren viimeistelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita pitkin pistoin ja selkämyksiin virkkasin lopuista tämän ja edellisten neuleiden jämistä lehdyköitä, jotka ompelin harsinpistoin kiinni.

















3. epäsymmetrinen neuloontui myös Novitan langasta, mutta nyt Munakoisosta, joka on Polku - lankaa. Koostumukseltaan 75 % villaa, 24 % polyamidi, 3 % polyesteri.

















Samasta Munakoisosta neuloin lapaset kaksinkertaisena ja virkkauksella viimeistelin varret. Ompelin tampit kiinni harsinpistoin kiinnitin napit.
Olin ostanut kaksi kerää tätä lankaa ja sitä vain tuntui riittävän, joten otin koukun ja virkkasin vielä hatunkin. Tai baskerin. Tai mikätämä on.Reunaan kiinnitin virkkaamalla kapean neulotun kaitaleen ja päähän ompelin napin. Reunalanka on jotain eri lankaa.
Nämäkin langat tuli käytettyä viimeistä pätkää myöden loppuun.

















Kiitos teille kaikille kivoista viesteistänne.

Huivi ja lapaset

Kylläpä sitä on puikot kilkanneet, että saisin jotain pientä neulomusta valmiiksi pakettiin. Epäsymmetrinen huivi on mielenkiintoinen aina oikein neulottuna. Helppo ja nopea toteuttaa, kun muutamasta kerästä saa ihan mukavan kokoisen huivin. Neuloin langan yksinkertaisena, värisävyt pysyvät näin raikkaampana.
Lankana on Novitan Puron Kanervikko, 100 % käsinpestävä villa.Lapaset ovat myös Novitan Puroa, Juolukka, josta otin pois tumman vihreän sävyn ja käytin koristekukan alalehtiin.
Lapasiin käytin langan kaksinkertaisena, kerän päältä ja sisältä tulevan lilan sävyn.
Virkattu kukkanen lapasten selkämyksessä on liioitellun suuri, mutta päälle ommeltu nappikin oli suuri. Siis se alempi. Isomman napin päälle ompelin vielä pienemmän napin.

Punapipa x 2

Kuinka hassusti jäikään tonttupipa kahvipöyälle, kun kuvailin edellisen päivityksen kattausta. Se on tuo muisti kun pätkii, niin kaikki pitää nykyään olla käden ulottuvilla ja silmän alla, että ei unohda.

Sain viestin jossa tiedusteltiin, että onko minulla yhtään valmista huopaspipaa. No eihän minulla ollut, mutta lupasin tehdä heti kun käteni vapautuvat. Piankos minä sellaisen neuloa sujautan.
Edellisestä pipasta olikin jo kulunut aikaa, ohje ihan hukassa. Onneksi tämä blogi muistaa nuo kirjoitukset ja lehdet mistä tarkistaa tarvittavat tiedot.
Neuloin pipan ja huovutin pyykkikoneessa, mutta en alkuunkaan tykännyt valmiista tuloksesta. Se ei vaan ollut malliltaan minun mieleinen, joten päätin antaa sen kummilapselle ja tein toisen pipan hiukan erilaisin kavennuksin.Siksi olin pipan laittanut kahvipöytään, että muistaisin sen myös antaa pois.
Toisen pipan kanssa tein kavennukset hiukan maltillisemmin ja huovutuksen kevyemmin. Valmis pipa tulee naiselle, jonka enkelinkiharat eivät saa mennä lättänäksi, joten pipa mallikin on hiukan ohjettaan väljempi.

















Tupsuksi virkkaisin pallon, jos toisenkin, kun suurin osa näistä lopulta meni miniän kissoille leluiksi.













Osan palloista täytin kirpparilta ostamallani isohkolla kulkusella.
Huovutustuntumaa pitäisi ylläpitää, ettei aina tarvisi tehdä koekappaletta.

Kesä

Kuinka oivallisesti yksi vieraani eilen ilmaisikaan viime päivieni menon, kun päivitykset ovat jääneet tekemättä. On tainnut olla kiirettä. Kyllä, kyllä vaan.

















Niin paljon tekemättömiä töitä, siivoamista, menoja ja valmisteluja, ettei sanojen pyörittämiseen ole jäänyt yhtään aikaa, eikä voimia. Tosin raporttini kirjoittamisen jälkeen ei jäänyt paljon sanottavaakaan, kun istuin koneen ääressä kirjoittamassa tunnista toiseen. Taisi kasvaa juuret takapuolestani koulun tuoliin, olimme niin yhtä ;))Kun kaiken tuon uurastamisen olin saamaisillaan loppusuoralle, päätin pitää glögijuhlat ja kutsua ystäväni kotiimme. Siivosimme, leivoimme, ja teimme kaikkemme, että vieraat viihtyisivät luonamme. Meitä oli paljon, oli touhua ja tohinaa, puheensorinaa ja outoa, yhtään omaa lasta ei ollut läsnä.
















Illan aikana kerroin vieraille viikkoja kestäneestä opinnäytetyöstäni ja esittelin työni. Tein piensarjan pöytälampunvarjostimia erilaisilla perustekniikoilla, joista näytän teille ensinnä Kesävarjostimen. Kaikille näille töilleni on yhteistä lampunjalat, jotka olen ostanut aikanaan kirpputoreilta.

















Tässä työssä yhdistin sulatuksen ja kuparifoliotekniikan. Hyödynsin mahdollisimman paljon aiemmin ostettuja lasejani, jotka olivat väriluonnosteni lähtökohta. Tosin jouduin ostamaan lähes jokaiseen työhöni jotain, lähinnä tukemiseen ja kiinnitykseen.
Työhön kului tietysti oma aikansa, raporttia kirjoittaessani tein laskelman ja yllätyin kuinka vähän siihen lopultakaan aikaa kului, mutta kaikki se luonnostelu, piirtäminen, väriluonnokset ja valmistelu vie sellaisia "piilotunteja", mitkä eivät näy itse työssä ja on kuitenkin osa koko prosessia. Kaikki kunnia suunnittelijoille, jos kaupassa on pakko ääneen puuskahtaa jonkin tuotteen hintalappua katsoessaan. Mikään ei ole ilmaista, eikä kaikkea ole pakko saada halvalla.

















Pienistä paloista kasvaa ensimmäinen varjostimeni, joka oikeasti valmistui sarjassaan ensimmäisenä. Pyrin tekemään kaikki uunitekniikkaa vaativat työt heti pois, koska sulatusuuneja käyttää monta opiskelijaa, eikä kaikille töille sovi sama ohjelma.

















Työn tinaamiseen ei mennyt kauaa, saumoja on vähän. Kepeä, keimailevat helmat ja suuret kukkaset, ne kuuluvat kesään.Varjostin on näppärän kokoinen, pienin, mutta ei jää muiden töideni varjoon. Jokaisessa on oma jujunsa. Loput saatte nähdä myöhemmin.

















Ennen vieraiden saapumista päästin sisäisen näpertäjäni valloilleen ja koristelin kahvipöydän valmiiksi. Pientä naposteltavaa, itseleivottua, saatua ja uusia reseptejä.

















Lainasin nuorimmaiselle Tallinnasta tuomani tuliaisen, sievän piparitalon. Joka joulu olen tehnyt jonkinlaisen pikkumökin, mutta tiesin tämän joulun alusajan kiireellisyyden ja ostin valmiin.
Hiukan vaahtokarkkeja ja pieniä marsipaaneja, kuusenoksa ja vot, tomusokeria pintaan. Tältähän maiseman pitäisi näyttää, makealta ja lumiselta. Paljon kynttilöitä ettei pölypallot näy. Niitä vain on, vaikka kuinka siivoaisi.
















Olin illalla niin onnellinen ja väsynyt, että vain istuin ja katselin, kun viimeiset vieraat lähtivät ja miäs haki nuorimmaista kotiin. Monasti mietin syksyn kuukausien kuluessa, että mihin tämä syksy hävisi, kuukausi toisensa perään mennä hujahti ohitseni ja nyt ollaan joulun alla.

















Kuuntelin jouluista musiikkia ja jöin lämmintä glögiä hitaasti nautiskellen.
Illalla myöhään saimme kaikki huonekalut omille paikoilleen, puhtaat astiat kaappeihin ja sammutimme loputkin kynttilät.Muu väki vaipui uneen, minä jäin vielä hetkeksi neulomaan. Joka välissä olen yrittänyt neuloa vähän, mutta paino sanalla vähän, on tosi. Nyt joululomalla aion parannella tulehtuneet käteni, nukkua ja kerätä voimia uuteen vuoteen.

















Sainkin aamulla nukuttua melko pitkään, enkä ollut kuullut puhelimeeni tulleita viestejä, ennen kuin puhelin pärähti soimaan. Isäni yritti saada kiinni ja onnitella. Olin niin tokkurainen, etten päässyt liikkeelle, vanhuus väsyttää ;)))Rakkaan äitini viesti sai kyynelen silmäkulmaani, kiitos kauniista viestistäsi. "Silloin kun synnyit oli täysi talvi, olin onnellinen pienestä tyttövauvasta. Ne ovat hetkiä mitkä muistaa aina, onnea tälle päivälle".


















Kiitos teille kaikille eilen mukana olleille.