Tontun pipa

Hyvää 2. adventtisunnuntain iltaa kaikille. Päivä kääntyi iltaan ja viikonloppu on melkein lusittu. Montaa hetkeä ei ole ehditty kotona olemaan, mitä nyt nukkumassa käytiin. Me ollaan niitä asuntosäästäjiä. Pysyy kämppä siistinä ja järjestyksessä, kun vain on hetken kotona. Ei kulu paikat.
No, sen verran olen ehtinyt paikallani olemaan, että sain neulottua yhden tonttupipan Huopasesta.
Koulun keittäjä tahtoi lapsenlapselleen samanlaisen pipan, kun tein tälle nuorimmaisellemme viime jouluksi.
Tänään pojan pelien välissä ehdimme jäähallin takana kuvailla tämän maalivahtimme vilkkaita tontun askelia.
Pojan kanssa kuvaushetket on aina niin vauhdikkaita , mukavia ja hän on heti valmis malliksi. Yhteistyöhaluinen.
Valokuvatessa mielikuvituksen käyttö on sallittua, jokin huono otos on mielenkiintoisella tavalla se paras kuva. Mutta hitaasti laukeavan kameran kanssa voi joskus mennä hyvätkin kuvauskohteen ohi liian nopeasti.
Jäähallien takaa löytyy aina mukavia lumikasoja, joissa saa vuodenaikaan sopivia kuvaustaustoja. Siksi pipa matkasi mukanani tämän matkan.
Pipa ilman tontuntohinaa olisi hieman orvon oloinen.
Kuvauksien jälkeen maalivahti alkoi keskittymään omaan suoritteeseensa, minä menin hetkeksi istumaan autoon jatkamaan omaa keskeneräistä neulomusta.
Pipaan löytyy ohje Novitan Talvi 2004 -lehdestä. Tein tästä hiukan ohjetta pienemmän, tämä kun menee 2 -vuotiaalle. Alkuperäinen ohje on isommalle lapselle / aikuiselle.
Punaista lankaa kului yhden kerän verran, valkoista muutama metri.