Zoomaillaan

Olin ihan joulupäivityksenkin suunnitellut tekeväni, mutta tekemättä on jäänyt. Ne kaikki ihanat lahjat on moneen kertaan katseltu ja kiitelty.
Lapset saivat tavan mukaan suurimmat ja enimmät pakettinsa. Yhtä rahakuorta tosin etsittiin vielä joulupäivänä, oli jo ulos ehditty viemään. Onneksi löytyi.
Tänä vuonna ei tarvinnut lähteä palauttelemaan, eikä vaihtamaan kenenkään lahjoja. Ostokset oli siltä osin onnistuneita.
Monia lahjoja olin suunnitellut itse tekeväni, mutta en minäkään mikään kone ole, vaikka niin haluaisin. Ensi jouluksi on taas aikaa toteuttaa monia aikomuksia.
Äidilleni jo vinkkasin, että yhdessä voidaan aloittaa ompelemaan joululahjoille kangaspussukoita. Niitä voi sitten kierrättää ja palauttaa. Eikä tarvitse heittää roskiin ja kangastahan meillä kummallakin olisi valmiina. Sekä koristenauhoja, nyörejä, että ompelulankaa.
Hiukan on mennyt vapaapäivät pilalle jatkuvan nuhan ja yskimisen vuoksi. Olen jo niistänyt aivoni, äkkiäkös ne paperiin irtoaa. Yskään hain lääkkeen ja huomenna haen parempia lääkkeitä. Jos sitten muu lääke tähän tautiin auttaa, kuin kuusen ulos kanto. Oireeni alkoivat heti kohta tuotuamme kuusen pirtille. Eikä tämä oikein hauska tauti ole, allergisoitua joululle.
On jääneet marmelaatikuulatkin ihan syömättä, ei vaan nyt maistu minulle. Onneksi nämä eivät pilaannu, vaikka joutuvatkin yksin laatikossaan odottelemaan.
Harjoittelin uuden joululahjani, kameran, kanssa kuvaamista. En ole jaksanut keskittyä vielä etsimään mitään säätöjä, mutta tykkään kameran antamasta mahdollisuudesta kikkailla tarkempien kuvien kanssa. En tykkää epäselvistä, keltaisista tai väärin tarkennetuista kuvista. Onpahan opettelemista pitkäksi aikaa. Ja kannattaa lukea opaskirja ennen kuin aloittaa kiukkuamisen säätöjen kanssa. Nih!
Ihan äkkiseltään poikkesimme eilen alennusmyynteihin. Tytär sai takin ja poika haki pelikoneeseensa jonkin kameran.

Minä ostin saamallani syntymäpäivärahalla ihanan koristeen. Ihailin tätä isoa sydäntä jo ennen joula ja nyt sain sen puoleen hintaan. Ihana!
Sain ostokseni valittua rauhassa, mutta mikälie allerginen kohtaus sisustuskaupan tuoksuissa sai minut kaupasta pikaisesti ulos. Jätin tyttären jonottamaan ja silmät vettä valuen syöksyin kadulle happea ottamaan. Miäs sen ostoksen loppujen lopuksi kävi maksamassa ja minä pyyhin ripsivärejäni. Nolo.
Olen neulonut Revontulta. Se kun ei vaadi ohjeen suraamista sen aloituskaavion jälkeen laisinkaan. Mukava työ pitkiin elokuvailtoihin.
Miähellä oli eilen nimipäivä. Lahjaksi piti valmistua jotain itsetekemääni. Se on vieläkin lankoina kopassani. Tänään en vain jaksanut lukea ohjetta, ehkä jo huomenna sen aloitan.