tiistai 15. huhtikuuta 2008

Yhden myssyn tarina

Siskoni tilaa yhden mustikan. Voi ei. Minullahan on kyllä käypä neulekone, joka on aina käyttövalmiina.
Siihen vain langat ohjaimiin ja valmiit kuvioneulontakaaviot tauluun. Mutta, kun en ole neulekonettani käyttänyt vuosiin. Viimeinen merkintä muistivihostani näkyy tehdyn kolme vuotta sitten.
Kaikki kelkat on siirrelty varmuuden vuoksi suojaisaan paikkaan, etteivät vain putoilisi. Langanohjainkin oli asennettu väärinpäin ja sekin tuotti hiukan hilpeyttä tai sen ensimmäisen tuskan kirpalon otsaani.
Melkein osasin tehdä aloituksen, siihen kyllä hiukan hamuilin luomiskampaa. Mietin vain, että mihin sen laittaisin. Tällä pika-aloituksella ei tarvinnut penkoa ihan kaikkia välineitä näkysälle.
Aloituksen jälkeen olikin sen kirjoneuleen säätöjen aika ja silloin tarvitsin tämän ohjekirjan. Pikainen katsanto kirjan sivulle, näin tehdään säädöt.
Osasin, muistin kuitenkin. Vähän varmistelin.
Huomasin, että kelkka olisi pitänyt putsata huolellisesti ja öljytä. Seuraavalla kerralla sitten.
Työhän sujuu mukavasti, tilaa työskentelyyn vain olisi pitänyt tehdä. Mutta nythän teenkin pienen työn, joutuisasti.
Neulekoneessa on omat hyvät puolensa. Se vie loppujen lopuksi vain koneen kokoisen tilan ja työt valmistuu nopeasti.
Oma koneeni on kiinni työtasossani, varta vasten tarpeisiini rakennettu työtaso. Kone pysyy siinä tukevasti paikoillaan ja on sillä työskentelykorkeudella, että voin neuloa seisten. Silloin saan hyvän asennon ja kelkan kuljettaminen pitkänkin päivätyön aikana ei käy niskaan ja hartioihin.
Istualtani teen vain päättelytyöt.
Tämä kone on ollut minulla monia vuosia, olen sen ostanut uutena. Vaihdossa annoin reikäkorttikoneen, ensimmäisen koneeni.
Molemmilla koneilla olen tehnyt paljon neuletöitä. Muistivihkoni sivuilta olen lukenut joskus tehneeni vuoden aikana yli 60 neulepaitaa, aikana jolloin perheessämme oli kolme vakituista työtä ja kaksi pientä lasta.
Näiden myssyjen kappalemäärän kun olisin joskus muistanut merkata ylös, se olisi huimaava määrä. Niitä on useita satoja tullut tehtyä. Myssyjen omistajat ovat kertoneet, että yksi myssy on uponnut Lapin suohon, yksi on samoillut Turkissa, Englannissa ja Saksassakin on näitä näkynyt useita.
Tähän pieneen, vastasyntyneelle pojalle tulleeseen myssyn, olen käyttänyt lankoina Ninjaa, Novitan Suvia ja Cottolenaa.
Joskus olen sanonut, että kahta kotiatalouskonetta en koskaan anna pois. Toinen on tiskikone ja toinen tämä neulekoneeni.
Ehkä kokeilen jonain päivänä tehdä jotain muutakin tällä "ystävälläni".

6 kommenttia:

Intsu kirjoitti...

Voi hyvät sylvit,nytkö se myssykkä on jo valmis:)

Grogal kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
TeSa kirjoitti...

Äkkiähän tämä, tekijältä =)

aura kirjoitti...

Minä taas olen käyttänyt neulekonetta tasan yhden kerran ja taitaa käyttö jäädä siihen. Yläasteella neuloin pikkusiskolle villapaidan, etukappaleen ja resorit käsin, muuten koneella. Käsin olisi varmaan tullut nopeampaa, jossain vaiheessa koneelta aina tippuivat reunimmaiset silmukat ja minun piti purkaa. Tämä tapahtui moneen kertaan, mutta en muista, miten pääsin loppuun. Kaivoin paidan esille syksyllä ja päädyin purkamaan sen, koska varsinkin koneella neulottu osuus oli erittäin epäsiistiä ja neuleessa oli usein omituisia solmuja. Lanka oli siis itsekseen mennyt solmuun, en ollut yrittänyt päästä helpolla langan loppuessa.

TeSa kirjoitti...

Sinulle on sattunut huono ensikokemus neulekoneen kanssa, harmi.
Kun koneen säädöt on kohdallaan ja lanka mukavaa neuloa, niin työ sujuu joutuisasti.

Lissu kirjoitti...

Kysyit rantaleideistä...
Laita mulle e-mailia.
muumitalo at gmail.com