Pannulappuja

Pannulappuvaihto Novitan Neulomossa sai minut kääntämään jämälankalaatikkoni ympäri.
Etsin paksuja puuvillalankoja, ohuillekkin langoille on kyllä käyttöä.
Muutaman viikon aikana, välitöinä, olen virkannut useamman lappusen.
Pannulappuja pitää olla monta, ainakin se pari. Molempiin käsiin kunnollista otetta varten tarpeeksi iso suojus.
Eikä ole haitaksi, että pannulappu on tehty materiaalista, jonka saa huolettomasti laittaa muun pyykin sekaan pesuun.
Omat lappuni tein sitten jämälangoista, mutta samalla hiukan mietin lappuihin pareja, kun mielessäni oli ajatus antaa osa näistä eteenpäin ja yksi on jo matkalla siihen pannulappuvaihtoon.
Kaikki langat virkkaantuivat nelosen koukulla ja kaksinkertaisena ohuimmat langat.
Kiva kesätuliainen, kun kohta alkaa grillikausikin.
Ei tarvinne kauppaan lähteä miettimään niitä tuliaisia ja viemisiä.
Minua ei nuo jämälangat oikein saa ilosta hyppimään, mutta kyllä melkein joka työstä jämiä jää.
Eikä sekään saa minua ilostumaan, kun jämälanka loppuu kesken työn ja etsimällä etsii sitä sopivaa sävyä jatkaakseen työtään.
Hiukan on sellaista haparointia sävyjen kanssa. Minulla on tuo laatikon pohja uhkaavasti näkyvissä. Mutta aina sieltä jokunen pätkä löytyy.
Näitähän on ihan kiva tehdä välillä.
Ei tarvi päätellä lankojakaan, kuin ihan viimeiset. Muut langanpäät uppoaa kiinteiden silmukoiden sisään työn edetessä.
Pieni ripustuslenkki, jos jollain on pannulaput koukuissaan. Minulla ne on näkyvältä paikalta poissa, laatikossa.Ensimmäiset muistot käsitöihin liittyvät monella koulussa tehtyyn pannulappuun. Taitaa olla vieläkin alaluokkien opetuksessa virkkukoukun kanssa sinuiksi opettelua. Mihinköhän ne silmukat niistä reunoista oli kadonneet?

Tällä sini-valkolappuparilla voisi vaikka kannustaa Suomen Leijonia lätkän voittoon!
Kokeilin myös tuollaista isoa palaa virkata.
Sitä voisi käyttää kokonsa puolesta vaikka pannunalusena. Retroa.