1 %

Yleensä en tuo töitä kotiin, mutta ei näitä kukkia voinut kompostiinkaan laittaa. Tammikuussa kasvuun laitetut orvokit latvottiin eilen ja jokainen meistä sai pienen kesäisen kimpun kukkia mukaansa. Tuoksuvatkin jo niin kesältä.

Työkokeiluni kasvihuoneella on vauhdikasta, joka päivä niin erilainen. Olen nauttinut kaikesta muusta, mutta en jatkuvista aikaisista aamuista.
Kesäkukkien taimia on tullu jo monenlaisia ja ruukut täyttyvät ahkerien naisten toimesta hyvää vauhtia.
Minulle on lähinnä jäänyt salaattilinjaston hoito, siementen kylvö, taimien jako ja pakkaus.
Kahdeksan tunnin työpäivään ehtii kävelemään monta askelmaa, kantamaan laatikoita paikasta toiseen, tyhjäämään ja täyttämään kasvupöytiä.
On hienoa nähdä tämäkin työ ihan läheltä. Vielä ensi kuu ja sitten työkokeiluni on suoritettu.
Olen kevään aikana avannut useita kertoja työvoimatoimiston ovea. Olen käynyt psykologin jutuilla hakemassa neuvoa ja apua tulevaan. Laitoin kevään yhteishakuun kahdelle eri koululle paperini vetämään. Samalla ammatinvalinnanohjaajan kanssa on mietitty sitä ominta alaa minulle.

Minulle on myönnetty vakuutusyhtiön kustantama koulutus tai oppisopimus. Oppisopimuspaikkaa mietin ensisijaisesti ja siksipä otin yhteyttä läheisen kaupungin lasityöliikkeeseen ja tiedustelin heidän mahdollisuuttaan ottaa minut heille oppiin.
Minulle annettiin vain 1 % mahdollisuus päästä heille, mutta minut haluttiin kuitenkin käymään heidän luonaan ja niinpä minä poikkesin siellä kuluvan viikon tiistaina.
Mukaani otin sovitusti joitakin aiemmin tehtyjä käsitöitä. Valinta mukaan otettavien töideni suhteen oli hankalaa, mitähän he haluavat nähdä. Keräsin mukaan muutaman neuleen, virkatun verhon, tilkkutyön, posliinia, helmitöitä ja keramiikkaa ja tytölleni ommellun vanhainpäiväpuvun korsetin. Sekä yhden lasityön, jota ei ole kuvassa.
Tuo yksi prosentti mielessäni lähdin kotiin ja jäin odottamaan soittoa.
Kummitätini, ihana haltijakummini, kannusti minua sähköpostiviestillä. - Sinä pääset sinne, mihin sinut on tarkoitettu.
Näinhän se on. Ja niin minä tänään, kesken salaatinpakkaamisen sain puhelinsoiton.
Minä saan sen paikan! Jippii. Alkoi päivä paistamaan vieläkin kirkkaammin.
Minusta tulee taidelasiartesaani ja saan samalla taidelasimyyjän koulutuksen.
Nyt on helpottunut olo, minulla on tiedossa koulutuspaikka heti työkokeilun jälkeen, jos saadaan kaikki paperiasiat siihen mennessä kuntoon.

Ja vieläkin olen saanut yhden tunnuksen. Tämä tuli MammaMyyltä. Halaus ja kiitos.
MammaMyy luovutti tämän luovalle kädentaitajalle, minulle. Olen otettu.

Tämä tunnus jatkakoon matkaansa Helsinkiin, Kristiinalle, joka pitää meidän naiset käsityökartalla, paikasta riippumatta.
Kristiinan kanssa olemme käyneet kevään aikana useampia kiinnostavia sähköpostikeskusteluja tulevasta koulutuksestani.

Aurinkoa viikonloppuunne.