Tillivastaava

Tätä katsoessa, voi samalla hyräillä Kesäpäivä Kangasalla - laulun sävelin...niin kauas kuin silmä siintää, nään salaatin taimineen...

Kevät meni nopeasti, työkokeiluni kasvihuoneella päättyi tänään. Hakeuduin tammikuussa, heti saatuani tiedon lopputilistäni, uuteen työkokeilupaikkaan. Ensimmäisenä kävin kysymässä töitä läheiseltä kasvihuoneelta ja pääsin tänne töihin.
Voi kuinka mukavaa aika olikaan saadessani tehdä näitä töitä. Salaattien kylvöä, pakkausta ja jakoa.
Kukkasien taimia ehdin vain ohimennen katselemaan, minulla oli kädet täynnä töitä tällä yhdellä linjalla.
Joskus satunnaisesti ehdin koulimaan kukantaimia, mutta siemenkylvöjä kyllä sain tehdä useampaan kertaan.

Kolmen kuukauden aikana sain työskennellä ihanien naisten kanssa. Kiiitos teille mukavasta ajasta, jolloin sain jupista omat mietteeni ja olla ihan TA - VIs teidän kanssanne.
Tänään saadussa läksiäiskortissani oli hauska riimitelmä titteleistäni. Olinkohan aina äärettömän mukava työkaveri? Niinäkin aamuina, kun raahauduin väsyneenä töihin, lykkäsin käteni kylmiin vesiin ja olin yhtä tulta ja tappuraa?

Omat kasvihuonekasvatukset jatkuvat kotona, paljon pienemmässä mittakaavassa. Tein tomaattien ja kurkkujen väliin hiukan tilaa, kun mukaani lähti muutama taimi. Ei sentään 20, kuten kortissa luki ;)
Yöksi luvattu pakkanen saa hiukan minut varuilleni, enkä vie yhtään enempää taimia kasvihuoneeseeni.

Maanantaina alkaa uusi jakso elämässäni. Aikuisena opiskelua en olekkaan koskaan kokeillut.
Monien kanssa jutellessani, huomaan puheissa toistuvan saman sanan, taiteellisuus.
Eilen viimeksi pankissa asioidessani, virkailija käytti samaa sanaa, olet taiteellinen.
Minulla on aina ollut itsestäni sellainen nimitys kuin yritteliäs. Käsityöntekijä. Kokeileva.
Niin meillä on toisistamme erilainen näkemys ja itselläni tuo taiteellisuus on hiukan vielä hukassa.
Käsityöalasta olen aina haaveillut, nyt minulla on siihen mahdollisuus. Oppisopimuskoulutuksen aikana suoritan perustutkinnon, joka kestää kolme vuotta. Sinä aikana ehdin tutustumaan lasialaan perusteellisesti.















Käykää tekin kesäisillä puutarhoilla. Siellä teitä odottaa monet erilaiset kukat ja kesävihannekset.





Minä itse, henkilökohtaisesti



Oikein hauskaa vappua teille kaikille.

Pitsiä pintaan

Sain aiemmin keväällä puhelinsoiton, kun neulemallin ohje ei " auennut " tekijälleen.
Hetken siinä keskusteltuamme, tultiin siihen tulokseen, että minä otan keskeneräisen työn tehtäväkseni ja teen tämän työn valmiiksi.

Ensin tuli paketti, jossa oli aloitettu työ ja langanloput. Sitten tuli toinen paketti, jossa oli lisää lankaa ja tarkemmat mitat neuleesta. Siirtelin pussukoita aina vaan lähemmäksi työtuoliani ja lopultakin sain aloitetuksi tämänkin työn.
Kyseinen neule on kevään 2007 Novita, malli 13.
Kaunis jakku Malibusta. Olen tehnyt itselleni samaisen jakun silloin lehden ilmestyttyä, joten ohjeen seuraaminen onnistui ihan kiekkopelejä seuratessa. Tai onnistui ja onnistui. Neuloin toisen etukappaleen ihan liian pitkäksi pelkästä neulomisen ilosta.
Neulehan tehdään kainalokavennuksiin saakka yhtenäisenä, ei paljon saumanompeluja.
Purin saamastani neuleesta valmiin takakappleen yläosan pois ja tein koko neuleelle lisää pituutta n. 6 cm.
Muutoin työhön en tehnyt suurempia muutoksia.
Saajalla on miehustan viimeistelyä vailla oleva valmis työ, sen hän saa itse miettiä.

Olen saanut yhden tunnustuksen lisää. Voi kuinka se mieltäni lämmitikään.
Possumamman saatesanoin

Tämän tunnustuksen lähettelen Tesalle, jolta luonnistuu niin käsityöt kuin puutarhanhoitokin -ja todella tiuhaantahtiin;D ->Uskomatonta, kuinka voikaan saada tehdyksi niin paljon kaikenlaisia ihania käsitöitä niin vähässä ajassa! Käykäähän ihailemassa noita uutteran ahertajan tuotoksia:)

Paljon kiitoksia sinulle.

Kovin on tuulista

Sen verran on tänään tullut nojailtua haravanvarteen, että lavanne lähti varrestaan irti. Otin pientä tuntumaa puutarhaani ja siivoilin osasta kukkapenkkejä kuivia kukkavarsia pois. Lopulta en jaksanut enään taistella tuon kovan tuulen kanssa, joka tyhjensi jatkuvasti kottikärrystäni kuorman pois. Tulin pirtille.
Pientä eloa on jo havaittavissa useimmissa taimissa. Mutta harmikseni jouduin myös toteamaan, että monessa kasvissa on talvella viihtynyt jokin siimahäntä. Tästä etupihan kukkamaasta, joka on yksi suurimmista, keräsin useamman myyrän ja hiiren raadon. Niitä on viime talvena mellastanut ympäri mäkeä.
Huomasin sen myös eilen aloittaessani nurmikon haravoinnin. Meillä kun lehtipuita pihamaalla ei ole kuin yksi, mutta mäntyjä kylläkin. Käpyjä ja kuiva oksia mennessäni haravoimaan näin ne pitkät ja monihaaraiset myyränpolut nurmen alla. Pakkohan se irtonurtsi oli pois haravoida ja samalla sain kottarin pohjan täyteen mustia pipanoita. Toivottavasti vältyn myyräkuumeelta, pakkohan tuo piha on kesäkuntoon kuitenkin laittaa. Hengityssuojain olisi tietysti käypä apuväline, mutta ah tuon raikkaan kevätilman tuoksua ei voita mikään. Tai voittaa, kirpakka pakkanen. Talvella.
Eilen oli niin lämmin ilma, että koulin kukkien- ja tomaattientaimet ulkona. Kaikki ne jäivät kasvihuoneelle. Pitkän huoneen puolivälin kohdalle laitettiin muovi, jolloin huoneen lämmittämiseen riittää auton sisätilalämmitin aamun kylmimpiin tunteihin. Tai ainakin toivomme niin.
Lisäkyvöksiä tein samettikukista, koristekaaleista ja auringonkukista. Kaikilla on vielä hyvää aikaa venyä ja varttua tanakoiksi taimiksi, ja ainahan hyviä taimia pääsee ostamaan läheisiltä kukkatarhoilta.

Harvemmin olen innostunut siemenkasvatuksesta, en tykkää sisätilakasvatuksesta. Luulen kuitenkin tarvitsevani normaalia enemmän kesäkukkia täydentämään tuota talven tuhojen määrää, josko näin itse kasvattamalla saisin hiukan edullisemmin ja enemmän taimia.

Yksi kasvi ilahduttaa minua joka kevät koko pienellä olemuksellaan, Puksipuu. Se on selvinnyt jo monesta talvesta ilman minkäälaista suojausta, lumen päällekasaamista tai kellarissa talvettamista. Siihen sen kukkamaahan aikanaan istutin, sen enempää tietämättä sen olevan talvenarka kasvi tällä kasvuvyöhykkeellä, III - IV. Jotkut kasvit vain ovat paremmin talvehtivia, kuin ne joita aina palvotaan ja suojataan.
Kun sain puutarhan kukkapenkin siivoiltua, katselin sen tyhjyyttä. Vesikaivon päälle jäi vielä talvisuojaukset, mutta aikanaan nekin siitä riisutaan. Vertailun vuoksi, tässä kuvassa, on samasta kukkamaasta kuva viime elokuulta. Onhan tuonne vielä pitkä aika, onneksi. Välissä on toivottavasti lämmin kesä.
Puolet penkeistä odottaa vielä siivousta, mutta vasta tuo tuulen tynnyttyä jatkan konttaamistani.
Kohta useat sadat narsissit nostavat kohta kauniit kukintonsa ihailtavaksi. Sitä ennen se kierrokseni on tehtävä loppuun.

Adressi

Kävimme tänään saattamassa haudanlepoon lähimmän naapurimme vanhan isännän.
Iästään huolimatta, hän oli hyvinkin pirteä ja toiveikas. Toiveissaan päästä takaisin kotiin, mutta pääsikin taivasten kotiin.

Henkilökohtaisen kutsun saaneina ja päällekkäisen menon osuessa samaan aikaan, valmistin tilaisuuteen varuiksi adressin.
Tytön kanssa pientä kikkailua koneella ja minä pääsin askartelemaan arkkeja yhteen.

Auringon lämpöä teille kaikille.

Vintage

Nyt on jo kovin kesä ollut mielessä, kun olen saanut tunikan valmiiksi. Aurinko kyllä häikäisee silmiäni, mutta lämpö ei hivele pintaa.
Kesää kohden ollaan kuitenkin menossa, ja minä olen hyvissä ajoin aloittanut kesäasujen teon.
Novitan puuvillainen Cotton Lux ei ole löysäkierteisyytensä vuoksi mikään unelmalanka virkata, mutta tuon langan koostumus, 100 % puuvilla, saa tekemään työn vaikka sääpuolesta valmiiksi.

Minulta jäi hiukan tuota beigeä ( 605 ) jäljelle jakustani, joten langanloppuja liiemmin keräämättä, otin tuonkin värin työhöni mukaan. Muutoin sävynä luonnonvalkea (010 ). Tästä tuli tuollainen vanhanajan laimea väritys.

Lankaa työhön kului 620 g, ja koukku oli 4 mm.
Todellakin koukku oli. Olin tykästynyt tuohon valokoukkuun, tosin ilman valoa, ja ihan työn loppumetreillä koukku napsahti poikki.
Työhön katselin ohjetta keväällä ilmestyneestä Diana Häkelmode -lehdestä, nr. 3/2009.
Malleja virkattuihin vaatteisiin löytyy nykyään ihan mukavasti, ainakin ulkolaista lehdistä. Näistä lehdistähän löytyy selkeät kuviopiirrokset ja ainahan voi itse muokata lisää.
Omaan tunikaani tein lyhyemmän yläosan ja hiukan muunsin pitsikuviota. Nappeja en laita ollenkaan, avoin miehusta peittyy topilla. Toisaalta tuon yläosan saatan kuroa kiinni punotulla nyörillä. Mutta tällä lähtee kesä ensin alkuun.

Sininen on taivas

Kävin kuvaamassa ulkona uuden Revontulihuivin, järkky mikä tuulen puhuri! Jouduin konttaamaan märällä nurtsilla, että sain huivista jonkinlaisen kuvan.
Loppujen lopuksi näistä tulikin ihan kivoja.
Ja sitten uutisiin, tämä olis nyt se 13. kappale. Muttakun, lankaa jäi edellisestä huivista juuri sen verran, että tiesin saavani vielä tehtyä toisen samanlaisen.
Tämänkin annan lahjaksi, tosin myöhässä taas. Minulla nämä aikataulut aina vähän mättää, mutta toivon tämän kuitenkin ilahduttavan saajaa.
Langan laadusta tai nimestä ei ole tietoa, se on siitä keväällä saamastani lankakasasta tehty.
Langankulutus vain 100 g, puikot 4 mm.

Heilu tuulessa korkealle...

Katselin samalla koristeeksi terassinkulmalle tehtyä linnunpönttöä, olishan tuo pitänyt tajuta verkottaa suultansa. Mustarastas tai mikälie pesäntekijä on alkanut rakentaa sinne itselleen paikkaa. Toisaalla olisi kyllä ollut rauhallisempiakin pesäkoloja.

Monta näppiä

Kuinka onkaan mukava penkoa ja järjestellä omia tarvikevarastojaan.
Tänään olin ajatellut päivittää blogini ihan jollain muulla, mutta napit voitti.
Taas on käyty kirpparilla, siis samaa löytöjen sarjaa kuin edellisen postauksen munan ostokin on. Löysin kivan seinälokerikon, tiedättehän sellaisen puunvärinen, isot lokerikot. Sinne uppoaa paljon kaikkea pientä ja kivaa. Samaa lokerikkoa nähdään yleensä pikkutyttöjen huoneiden seinillä, korujen, meikkien ja pikkuponien täyttämänä.
Tuollainen iso laatikko oli myynnissä ja minulla oli heti ahaa -idea. Tarvin sen!
Sitä kun hiukan valkaisee saan hyvän nappilaatikon.
Miehen maalattua laatikon, hokasin tahtoa laatikolle kannen. Pleksiä oli jäänyt sopiva palanen, siis siitä kansi. Saranoiksi ostettiin pianosaranaa, jonka toinen reuna on ruuvattu kiinni, pleksiin kiinnitetty kirkkaalla silikonilla.

Koska takana oli väsyttävän pitkän tuntuinen työviikko, olo ihan nuutunut ( 11 tunnin yöunista huolimatta), en jaksanut innostua yhtään mistään. Niinpä kaadoin pirtin lattialle ison pyyhkeen päälle kaikki 7 litraa nappeja. Ja aloitin nyppimisen.
Joskus väsyneenä nypin nuppineulatyynyni neulat järjestykseen, väreittäin kaikki omiin kasoihin.
Tämä onkin paljon mukavampaa. Tai sitten ei. Näitähän oli ihan tuhottomasti.
Loppujen lopuksi olikin monta näppiä järjestelemässä ja saatiin kaikki kerättyä omiin lokeroihinsa.
Osa napeista jatkaa oloaan lasipurkeissa, siniset saivat ihanan emaliastian.
Tytär muistaa oman lokerikkonsa olevan ihan käyttökuntoinen, jos sen tuolta vintiltä jostain löytäis. Siitä saisin toisen nappirasian ja päällekkäin aseteltuina nämä eivät veisi niin paljon pöytätilaa kuin nuo erikorkuiset lasipurkit.

Tuunattu

Piankos nämä pitkät pyhät on takanpäin. On levätty, syöty kohtuullisesti ja jotain pientä on saatu valmiiksi. Huomenna on hyvä aloittaa arkinen aherrus.
Tuunasin yhden koristemunan vielä tälle pääsiäiselle. Onhan sitten valmiina tuleviin juhlapäiviin.
Löysin ison koristemunan lauantaina kirppikseltä. Se oli hyväkuntoinen ja minä näin siinä mahdollisuuden. En saanut kuitenkaan pintaa revittyä irti, mutta miäs sen hioi kevyesti hiomapaperilla irti.
Munan pintaan pikkasen liimaa ja ohuita pakkauspaperinsuikaleita sikin sokin kuoren päälle. Lopulta oli tekijäkin liimassa ja paperit sormissa.
Ympärykseen sitaisin leveän pitsinauhan ja avasin kukkapaketin paperisen solmiamisnauhan pitsin päälle. Tytär penkoi korulaatikostani käyttämättömän rintakoruni solmujen päälle. Vielä pari kaunista höyhentä ja työ oli valmis.
Tässä on vielä muna kirppariasussaan.

Laitan tämän pääsiäisaiheen päätteeksi tekstin, joka on kirjoitettu vuonna 1919 painettuun kansakoulun lukukirjaan. Kirja on pysynyt siistissä kunnossa, tämäkin on löytö kirppikseltä. Paljon on ennen ollut ulkoa opeteltuja läksyjä, lyijykynämerkinnöistä sen huomaa.

Taivas loistaa!

Aurinko nousevi välkkyväisnä
riemun juhla pääsiäisnä.
Herra on astunut haudastansa,
voittanut kuoleman voimallansa;
siksipä loistavat taivahat, maat.
- Syntinen, saatako viipyä vielä?
Kiitosta laulaos hartaalla miellä !
Herrasi elää, sä elää saat -
oi riemuitse, taivaskin loistaa!

Kaunista katseltavaa.

Pääsiäisen päiväajelu suuntautui Marjamäen Pajutilalle. Täällä viihtyisin vaikka kuinka kauan. Kiertelen, katselen ja ihastelen.
Niin, ja ne herkulliset leipomukset, ne saa suun vuotamaan.
Päivä oli kaunis ja lämpöinen, keväinen.

Vanhaan taloon oli tehty jälleen kaunis sisustus, paljon kauniita tekstiilejä tarjolla.
Tyynyröykkiöitä sängyllä, pehmeitä paksuja peittoja.
Verhot ihanan ilmavia, valkoisia ja paljon pitsejä.
Huomio kiinnittyi ihaniin nukenvaunuihin. Niitä oli useampia eri mallisia ja värisiä.

Kiitos vielä kaikille jakun kommenteista, mietin tuota ohjeen kirjoittamista. Siinä on aina omat hankaluutensa saada teksti ymmärrettävään muotoon.

Yksinkertaisesti, kiva

Tätä jakkua oli kiva neuloa, siitä otsikko.
Kaitaleita neuloin yhteensä 12. Mikään ruutu ei ole vierekkäisen, ei ylemmän, eikä alemman ruudun kanssa samanvärinen. Oli kiva kokeilla värejä, mikä raikastaa toista, mikä tekee toisesta sävystä vielä paremman.

Tein tähän lankaostoksen keväällä, kun halusin kokeilla kaikkia lankoja yhteen neuleeseen.
Lankasävyjä tässä on neljä, kaikki laadultaan erilaisia. Valmistaja on kuitenkin sama, Novita.
Valkoinen on Tennesee, vaaleanpunainen on Bambu, beige on Cotton luxus ja glitteri on Cocos.
Langantiheys ei kaikissa ole sama, se vaihtelee 17 - 24 s välillä. Mutta se ei haitannut yhtään.
Tein 22 s kaitaleita, 32 krs yhdellä värillä.
Intarsiana neulominen ei innostanut, vaikka ompelua näin neuloen tulikin tehtyä ihan mahdottomasti.

Hihoihin käytin vain kahta väriä ja siinä on helppo pintaneule. Kädentiestä tuli istuva, minun paksu käteni mahtuu mukavasti hihan kiristämättä sisään.
Ommeltuani kaikki kappaleet yhteen, poimin helmasta silmukat puikolle ja neuloin aina oikein neuletta muutaman kerroksen.

Kaula - aukko oli haasteellisempi. Rintavarustukseni oli vallan jäädä näkösälle, mutta pääteltyäni tarpeeksi silmukoita kaula - aukon kulmissa, sain siitäkin ihan istuvan.
Takaa neuleesta tuli mielenkiintoinen juurikin noiden yhteenneulottujen silmukoiden takia.
Lankaa kului 760 g ja puikot oli 4 mm.