Itsestäni kertoilisin

Ihanainen Intsu on haastanut minut kertomaan viisi tunnusmerkkiä itsestäni,sekä faktoja elämästäni.

Nyt en paneudu laisinkaan ulkonäöllisiin seikkoihin vaan elämääni.

1. Minua kiinnostaa kaikenlainen käsillätekeminen, eipä tule kenellekkään yllätyksenä.
Minut näkee hiplaamassa aina jotain tuotetta tai materiaalia miettivä ilme kasvoilla. Voisinko toteuttaa tämän itse - ilmeellä.
Monia erilaisia tekniikoita olen päässyt kokeilemaankin. Siihen on miäs aina antanut aina mahdollisuuden, harrastaa mitä ikinä tahdonkaan - kiitos.
Puutyöt kiinnostaisi, enstisöinti lähinnä, mutta allergian takia se ei onnistu.
2. Niin paljon, kun vuosien aikana olen sivusta seurannut perheemme mieliharrastusta jääkiekkoa, katselen oman pojan pelin katsomosta hiljaa. Jälkipelit pelataan kotimatkalla autossa, välillä aika äänekkäästikkin.
SM -liigaa en seuraa ollenkaan, mutta MM -kisoja odotan aina innolla.

3. Inhoan siivoamista, mutta pidän siististä kodista. Tykkään sisustaa, luoda erilaisia tunnelmia, siirrellä tavaroita ja vaihdella verhoja.
Hyvän siivousporukkamme turvin koti pysyy puhtaana, jokainen siivoaa omat jälkensä ja isompaan siivoukseen sovitaan kaikille sopiva päivä.

4. Kukat ja kasvit, sekä kaikenlainen vihersisustaminen saa minut aina innostumaan.
Minulle tarjottiin yli 20 - vuotta sitten ostettavaksi hyvältä paikalta kesäpuutarhamyymälä, mutta en voinut sitä ajatellakkaan ostavani jo ennestään suurien maatalousvelkojemme takia.
Myöhemmin olen sitäkin alaa harkinnut, toisaalta kaduttaa etten ostanut, toisaalta ei.
Omassa pihassa on tarpeeksi haastetta, ja ainahan sitä pihapiiriä voi lisää laajentaa ;)
Sisäkukkien määrää olen vähentänyt vuosittain, silti meiltä löytyy lähes joka huoneesta ikkunaedustan täydeltä viherkasveja.

5. Valokuvaamisesta olen aina tykännyt.
Kuvattavana oleminen ei ole helppoa, ihmiset yleensä vaivaantuvat joutuessaan kameran tähtäimeen.
Lapset on ihan eri asia, he osaavat olla aitoja, eivätkä vähättele itseään.
Kamerani eteen pääsee kaikenlaista esinettä, niin rumaa kuin kaunistakin. Kameraltani en osaa vaatia mitään hienouksia, mutta pitäähän siinä olla paljon säätömahdollisuuksia.
Kun kuvaan, haluan myös tallentaa ne valokuvat. Olen tehnyt jokaisesta lapsestamme useamman henkilökohtaisen albumin.
Myös kotimme kaikkine piharakennuksineen on kuvattuna erilliseen albumiin.
Samoin perhealbumit ovat erikseen. Yleensä liimailen kuvia puolen vuoden välein, samalla kirjoitan kuvan viereen tapahtuman ja päivämäärän.
Lisäksi keräilen kuvia kummityttömme elämästä. Tämän albumin haluan antaa tytölle rippilahjaksi aikanaan.
Jokainen ihminen on kuvaamisen arvoinen!

Tähän en haasta tällä kertaa ketään.

Tänä aamuna minulle kiikutettiin kahdesta blogista kaunis tunnustus. Kiitos, kiitos Kati ja Vuokko teille molemmille.


Minä taas puolestani lennätän tämän takaisin sinne pohjoisen suuntaan, Matleena, ota koppi!
Minä niin pidän tuosta blogista, vaikken aina sinne käynnistäni merkkiä jätäkkään.

Tänään vietettiin kahvihetki ulkona, Sonjan - päivät juhlistettiin jäätelökakulla. Linnunlaulua, aurinkoa, traktorin jyrinää jossain kaukaisella pellolla.
Keksikippo on kevään viimeinen keramiikassa valmistunut astia.

Miäs ehti riukuaidan teolta tauolle hetkeksi. Aitahan tuossa pihan syrjässä on ollut jo useamman vuoden, mutta nyt se oli ryhdistettävä asentoonsa. Kivikkoon on hiukan haasteellista saada tolppaa pystyyn.
Minä kiertelin katselemassa kukkapenkkejäni, hidasta kasvua. Rikkaruohot kyllä rehottaa.
Samalla katsantokierroksella katselin myyränkoloja, tuosta se meni ja tuonne se jatkoi - koloja.
Voikukkia, eihän niitä millään kaikkia pysty kitkemään.
Mäntyjä, ne vaan on niin kauniita.

Lämpöisen tuulahduksen kesästä toivoisin pyyhkäisevän läpi Suomenmaan.