Kaikki kauniit rikkaruohot

Joka puolella pihaa kukkivat narsissit, isoina ryppäinä. Kauniita erivärisiä kukintoja.
Otan päivän työkseni aina jonkin kukkapenkin kokonaisvaltaisen hoidon, ja teen sen loppuun ennen seuraavan aloittamista. Yhden penkin hoitamiseen saan kyllä uppoamaan enemmänkin kuin päivän, mutta nyt minulla oli miäs apuna.
Jo viime kesänä tämä etupihan hevosenkenkä, lipputangon ympärys, huusi apua. Kukkapenkki oli täynnä humalaa, sekaan ei yksinkertaisesti mahtunut kättään lykkäämään ja tulos on tässä.
Maa täynnä kaikkea ylimääräistä kasvustoa.
Ensinnä typistettiin humalan voimakkaasti levinnyt juurakko lyhyemmäksi ja osa hyvästä juurakosta siirrettiin toisaalle kasvamaan.
Loppu kasvista saa jatkaa kasvuaan valvotusti sille rakennetulle kehikolle.
Koska kukkapenkki on pihan näyttävimmällä paikalla, katsottuna mistä tahansa suunnasta, olisi siinä suotavaa olla kukkivaa silmäniloa koko kasvukauden ajan.
Tähän olen pyrkinyt, mutta nyt meni hermo ja siinä romahduksen loppuvaiheessa olin kaivanut maasta ylös kaikki monivuotiset perennat. Muuta ei jätetty, kuin unikot, vuohenjuuri, jokunen lilja ja ne mitä ei käsiin jäänyt kiinni.
Rikkaruohojen porskuttelulle annettiin kyytiä kotturikaupalla.
Narsissit kukkivat ympäri penkin ja osa niistä täytyy jakaa kukkimisen jälkeen. Nyt ne näyttävät tuolla kuin selkäänsä saaneilta, jouduttiin hiukan kovakouraisesti käsittelemään osan juuristoa.
Koska penkissä ei ole monivuotista kasvustoa koko kesän kukinnoiksi, tyhjennettiin ensinnä kukkien siemenpusseja aukkokohtiin.
Sartsan blogista voittamani kukansiemenet pääsivät tähän, sekä kummitädiltäni tuliaisiksi saadut siemenet ja omat ostamani.
Jos kaikki kukat kukkivat, kasvaa tässä tänä kesänä perhoskukkaa, kuitu- ja punapellavaa, myskimalvaa ja silkkikukkaa. Kaikilla on hiukan eriaikainen kukinta - aika.
Kasihuoneeltani on vielä tulossa lisäkukintoa.
Puuh! Sanoisin. Nyt näyttää hyvältä ja olen taas hetken tyytyväinen. Tai olin kyllä illalla jo työtä tehdessänikin, kun tästä ohitse pyöräilevä kylänmies puuskutti ylämäkeen ja huikkasi pihan näyttävän taas niin kauniilta. Ihana mies!
Kiitos, kiitos.
Sitä tarkkailee pihan joka soppea ja nurkkaa, mutta millään ei saa ihan kaikkea heti kuntoon. Ja käsipelillä tuntuu osa töistä niin raskailta tehdä, että tarvin siihen miähen kaverikseni. Osa juurakoista on niin syvällä maan uumenissa, että kahdenkin repiminen tuntuu vaativan voimia. Maanajosta puhumattakaan.
Onneksi nuorimmainen on saatu ajamaan nurmikko, tosin päältäajettavan koneen kanssa hän ei mene lähellekkään kukkapenkkejä. Pitää tuo eilen siistitty alue itse lykkiä käsikoneella tänään.

Minua on jälleen muistettu. Kaunis kiitos Päiville.

Tässä blogimaailmassa on paljon ihania blogiystäviä joiden blogeja luen säännöllisesti ja jätän joskus käynnistäni jäljen.
Teille kaikille haluan tämän ojentaa.

Käsityöt etenee hiljaksiin vuorokauden viimeisinä tunteina. Pihatöiden kuivattamat kädet on ihana upottaa lankoihin ja pistää talteen muutama silmukka.