On juhlan aika, hetkeksi voi laskea rukkaset kädestään ja nauttia tästä.Luhti on saanut kurkihirren päällensä, rakennuttaja, eli minä, tarjoan pizzat ja mustikkapiirakkaa. Tyttö oli käynyt mustikkametsässä.
Rakennuksen korkeuden vuoksi ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kutsua isompi kone tekemään tuo juhlava nosto. Ei meillä olisi piisannut voima, eikä pituus ojentaa puuta toinen toisellemme.
Onneksi läheiseltä tilalta koneenkäyttäjä jouti poikkeamaan ja työ saadaan jatkumaan.
Katon päällystämisestä on käyty vuosia kova kädenvääntö miähen kanssa. Haluaisin valmiin katon olevan pärettä ja siihen ei miäs ole suostunut.
Tai saanhan minä sen pärekaton, kun jostain saan sille katolle rakentajan. Miäs on luvannut lähteä lomalle pohjoiseen pärränsä kanssa siksi aikaa.
Sanakin pärekatosta saa sellaiset sensuroitavat sanat ilmoille, etten uskalla ääneen päästää ajatustanikaan ;)
Peltikatto siihen nyt sitten laitetaan ja piste.
Olis se vaan niin hieno päreestä...
Sellainenhan siinä kuuluis ollakkin, jään taas jupisemaan itekseen...
Lähden laittamaan pizzaa lautaselle ja tajoan mehevää mustikkapiirakaa, joka on tehty tällä ohjeella.
8 kommenttia:
Juu, ymmärrän, jos pärekatto ei kiinnosta miestäsi, mutta ajattelin ehdottaa huopakattoa. Olis kuitenkin vähän "maanläheisempi" kuin peltikatto. Tai sitten tiilikatto, joka on kyllä sitten melkoisen painava. Peltikatto rämisee!! :-)
Voi kuule mä olen entiseen aikaan joskus pellolla ollut ladon suojaksi pärekattoa tekemässäkin! vaan en mä enää muista miten se tehtiin ja eipä silti,en uskaltaisi enää katolle kiivetäkään:D Hieno tuosta nyt teillä kumminkin tulee,on katto mikä hyvänsä. Minä varmaan ensipyhänaikana nyt sitten kerään mökin vierestä mustikoita edes yhteen piirakkaan jos sais!
Voi, olis se mahtavaa, kun kahdenkahtuuttanne höyläisitte päreitä! Suulista varmaan löytyy pärehöylä. Ja sitten kökkä pystyhyn. Se vasta olis mukavaa! tiedän kokemuksesta.Aikuuset kyllä epäilivät etten muka osaa lyödä vasaralla nauloja.Vieläki pistää vihaksi, ne aikuuset.
Kiitos tuosta mustikkaherkusta, nam.
Oishan se päre ollut hieno kate hienolle aitalle! Harvassa vain on enää päreen tekijät ja taitajat... Oulaisissa Wanha Woima -päivillä oli työnäytös jossa päreitä tehtiin traktorikäyttöisellä höylällä. Puu oli tuoretta haapaa ja terä oli ehdottoman terävä. Niin sitä pärettä syntyi taidokkaasti ja paljon tuli myös säpälettä varmaankin uunin pesää lämmittämään. Laittakaa kolmiorimahuopakate, se on kuiteskin enempi vanhaa tyyliä kuin pelti. Ja jos pellit ootte ehtineet jo tilata ja asentaa, niin sitten on aitassa komiat pellit katolla!!! Hienoa, että urakka on jo noin hyvällä mallilla! Joo mustikoita on muutaman saanu maistaa. Meillä ei vielä ihan kypsiä tai ovat jo varmaan nyt, kun on tässä muuan päivä hurahtanu ihan petin pohjalla.
Niin, tätä asiaa on tänään taas mietitty, kattomateriaalin valintaa.
Kaikkea meiltäkin melkein löytyy, mutta sitä pärehöylää ei sitten olekkaan (joskus olisin tarvinnut itseleni varapäreeen, tai aika usein, jos totta puhutaan).
Kai niitä päreentekijöitäkin on, kun oikein kyselemään alkaisi.
Kattopeltiä on omasta takaa...
en tiedä. Näkee sitten valmiina.
Miähet!!!
Jeps, reps!
Lähetä kommentti