Kiiltää

Eilen oltiin heti aamusta liikenteessä, suunta kohti rompetoria.
Paikka, kolmostien LA- kirppis.
Ihana ilma, viileä, hiukan aurinkoa ja voi kuinka paikalla olikaan paljon väkeä heti kymmeneltä. Myyjiä, paljon. Ostajia, paljon. Ja juttuseuraa, paljon.
Voi sitä onnentunnetta, kun löysin paljon kauniita tavaroita, osa piti jättää ostamatta. Seuraavalla kerralla sitten.
Ensinnä halusin päivittää tämän ihanan kannun.
Se oli niin surkuhupaisan näköinen auton peräkärryssä kaikkien työkalujen, kirjojen ja koneiden välissä.
Tällä kertaa aloitin tinkaamisen itse. Kannun kylkeä hipaistessani, kysyin, että täältäkö nokasta se kannun hyvä henki tulee ulos.
- Saattaa se tulla, myyjä sanoi.
- Jos hipaisen kylkeä toistamiseen, saanko hintaa laskemaan?
- Saattaa se hiukan laskeakkin.
Ja niin minä hipaisin kannun kylkeä, sain hinnan minua miellyttäväksi ja niin kannu sujautettiin muovipussiin.

Tänään heti aamusta piti kokeilla, miten saisin kannuni putsaantumaan. Ihan kaiken patinan ei pidä lähteä pois, mutta saisin hiukan kiiltoa pintaan.
Hopeanpuhdistusaine ei tehonnut, kokeilin pohjaa hiukan putsata.
Muistin Novitan Neulomossa hiljattain käydyn keskustelun, jossa pohdittiin ja mietittiin soodakylpyä.
Pikainen selaus ja niin oli minunkin kannuni isossa muoviastiassa likoamassa lämpimässä vedessä, soodalla ryyditettynä.

Minun hätäinen luonteeni kävi jatkuvasti katsomassa mitä tapahtuu. Pakko oli hiukan sormella hinkata kannun pintaa.
Lopulta sain miähen vanhan hammasharjan käteeni ja aloitin kevyen kannun pesun.
Melkein kaikki irtolika lähti pois ja näin se saa nyt olla.

Kävin katkaisemassa takapihan pionipenkistä muutaman kukinnon ja laitoin kukat kannuun.
Seuraa tekee aiemmin löytämäni vati.
En sitten saanut kannunhenkeä tulemaan nokasta, mutta kauniin kannun sain.