Ei ole illaksi pannulle kalasaalista tarjolla, vaikka kuinka poika niitä pieniä ahvenia kokeili narrata.
Otin töihin lähteissäni aamulla mattopinon mukaan, muutama riepumatto piti pestä luhdin lattialle vielä syksyksi.
Teimme miähen kanssa rehvit mattolaiturille klo 18 .00, poika pääsisi samalla onkimaan.
Monta hyvää yritystä oli, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa.
Pääasia, että pääsee heittelemään.
Pienen pieni sintti, mutta sekin päästettiin vapaaksi.
Ongintatyyli on omaperäinen. Veteen ei saa pudota, laiturin päässä on kova virtauskohta.
Onkiminen on välineurheilua. Kaikki kuvat eivät mahdu tähän isältäni saatuun kuvalaatikkoon.
Voi kun tälläkin kapistuksella on jo ikää. Muistan ne lapsuuden kalastusretket, enkä tainnut kamalasti pitää niistä. Aika kultaa muistot.
Matot tuli pestyä, taukotarjottavat syötyä ja kotiinviemisinä puhtaita mattoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Lahjavavalle on siis käyttöä, kireitä siimoja vaan edelleen! Teillä ollut kesäinen ilta, täällä jo niin viileää ja tuulista, että syksyä pukkaa.
Pojan kesään kuului paljon ongintaa, kyllä vaan.
Aurinkoinen päivä muuttui kylmäksi yöksi, aamulla lämpöä vain 0. 7 astetta. Hhrrr!
Täällä olis pojalle yksi kohtalotoveri. Ahventa on yritetty narrata koko kesä vaan mitään ei ole saatu. Kissakin mulle nauraa...
Puhtaat matot lattialla tuo ihanan tuoksun!
Nyt vielä kuivuu kun on lämmintä päivällä.äiti
Kyllä ahveniakin naurattaa ;)
Matot kuivuu hyvin suulissa.
Mukava näyttää retki olleen vaikkei kalaa tullutkaan! Ainakin sait pihtaat matot! :)
Lähetä kommentti