Kuin Fabergén muna

Tämän päivän postaus, on onnitteluni vanhimmalle pojallemme.
Poju, 21 - vuotta sitten, teki meistä äidin ja isän.
Aika on kulkenut hurjaa vauhtia, tai meillä vain kaikki tapahtuu niin nopeasti.
Onnea lapsi!

Otin tämän lampun uudestaan kuviin, aiempi postaus on kuun alussa.
Minulla oli heti ostaessani mielessäni, josko tekisin tästä valaisimesta pojalle syntymäpäivälahjan. Hiukan on miehekkäämpikin, kun ikääkin on jo niin paljon, ettei tarvitse enään miettiä lelujen ostoa.
Tosin, ensinnä poika kyllä sai lelun, jonka tytär tuunasi.
Keräilykappaleita, kun näitä ei enään valmisteta.

Tein varjostimen korjauksen viikonloppuna.
Yhden kerran kokemuksella, kun sain tehtäväkseni töissä tehdä korjaustyön. Korjaus oli kyllä tasotyö, mutta periaate on sama.

Valitsin mahdollisimman samansävyisen lasin, tässä Kokomon lasien mallikarttaa. Lasivalikoimasta löytyy melkein mitä vaan osaat kysyä.














Poistin kuvusta kaikki 7 rikkinäistä palaa. Osa paloista oli liimattu, käry oli kamala.
Talvella teen lasityöni pirtillä, keittiön liesituulettimen alla. Kesällä, lämpöisemmillä ilmoilla, ulkorakennuksessa.
Hyvästä tuuletuksesta pitää huolehtia, nämä käryt eivät ole terveellisiä.

Siistin työn ja poistin kaikki viottuneet foliot, leikkasin ja hioin uudet palat.
Täytin lampun kuvun pehmeillä pyyhkeillä, sain täytettä aukkokohtiin ja käsilleni vapauden työskennellä.















Sovittelin folioidut kappaleet kohdilleen, pistetinasin osat paikoilleen. Lopuksi tinasin saumat täyteen päällipuolelta ja sisältä, katsoin ettei mihinkään jäänyt tinapiikkejä.

Pesin valmiin työn ja lopuksi laitoin mustan patinan kiiltäville saumoille.
Varjostimen korjaus ei ollutkaan niin vaikea, kun ensinnä luulin. Palat irtosivat helposti ja työ sujui melko kitkattomasti.

Poika piti lahjoistaan. Tosin valaisin jäi vielä kotiin, kun pojan kotona tehdään pintaremonttia.