Laiskana kynäilen

Se on jokin suomalainen perisynti, jos vapaapäivästään nauttii perin juurin laiskotellen.
Ja saa siitä vielä hyvän mielen.
Maanantain viikkovapaa on ollut niin hyvä, ilma mitä parhain - vettä sataa rännit paukkuen, mutta silti!

Olin lupautunut koululaisten aamukuljetukseen mukaan, tänään oli vuorossa joka keväinen pesäpalloturnaus keskustan isolla kentällä. Katselin pelit ja sovin lasten kotiinkuljetuksesta tyttären kanssa, pääsin itse käymään kirpparilla.
Pitkästä aikaa tein sen koko ajan kelloa tuijottamatta.
Löysin monta hyvänlaatuista perennaa, joita ei vaan voi nyt mennä istuttamaan ;)Juttelin tuttujen kanssa, kiertelin ja pengoin.
Iloni oli suuri, kun yhteen laatikkoon on sullottu paljon pehmeää materiaalia.
Ehei, en ostanut yhtään lankaa, vaan kauniisti valkokirjottuja tyynyliinoja.

















Pintaa syvemmälle en kirpparilla laatikkoani penkonut, mutta kotona tyhjensin koko komeuden. Sieltä löytyi reipasta ruutua ja raikasta raitaa - pöytäliinoja, lisää kirjottuja pöytäliinoja, käsipyyhkeitä ja isoja paloja kangasta.
Kärryni olivat ääriään myöden täynnä, kun keräilin vielä pienen kauniisti maalatun parsinsienen ja ikävästi ruostuneen leijonanpää - naulakon käteeni.
Tuo tavaroiden alla oleva kangas on niin kaunis, että ihan pikkiriikkisen voisin ajatella ompelevani siitä jotain.

















Tässähän ei vielä ollut ihan kaikki.
Edellisen tekstini emaliastiastoni täydentyi potalla, se nyt mikään keittiötuote ole, vaan siirtyy luhdille, jonne olen sitä pitkän aikaa etsiskellyt. Sain sen halvalla, myyjä oli itse paikalla tuomassa täydennystä pöytäänsä ja hän teki minulle tuotteesta hyvän tarjouksen.
Samaiselta myyjältä olen ostanut useita emaliastioita, hän haluaa, että kauppa käy, eikä hinta yleensä ole kohtuuttoman suuri.

Työtuoli, sellaista korkeampaa koroketta, olen etsinyt myös pidemmän aikaa.
Samalla reissulla ronasin myös sellaisen mukanani. Miäs saa tehdä tuoliin kuntotarkastuksen, ettei tuoli rämähdä kesken kaiken kasaan.
Tuoli matkaa ulkorakennukseen, lasipöytäni ääreen, josta sainkin aasinsillan uuteen työhöni.
Kun neuleet eivät edisty, hidastetaan niiden valmistumista vielä lisää.
Aloitin eilen luonnostelemaan lasityötä. Innostavaa puuhaa, varsinkin kun sitä tekee itselleen. Mitään aikataulua ei tässä ole takana, mutta kun saan tämän valmiiksi on neljä ikkunaa vailla värilasia.













Viikosta on luvattattu säiden puolesta koleaa ja sateista.
Nuuskitaan kesän raikasta ilmaa ja nautitaan alkaneesta viikosta, sekä ansaituista vapaapäivistä!