keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Raksa



















Hyville työvälineillä pitää olla hyvä työpöytä!

Eikö tämä ole ihan selviö? Ilman kunnollista työpistettä työstä ei voi yksinkertaisesti tulla mitään, kun aina pitää olla siirtelemässä mitä milloinkin. Aloitetaan alusta.

Meille on rakennettu monta vuotta sitten ulkorakennus vesisäiliön ym. teknisten asioiden vuoksi.
Tuo rakennus on kooltaan hyvin muunneltavissa erilaisiin tarpeisiimme. Viime vuosina se on ollut lähinnä vieraiden huonekaluvarastona, mutta olen laittanut jokaisen hakemaan omansa pois ja loput tavarat on otettu omaan käyttöön.Yhdessä nurkassa on kitkutellut punttisali, jokainen laite on vedetty esiin, kun sitä on halunnut käyttää.Rakennuksen noustua pystyyn minulta kysyttiin, että minkä pajan minä sain. Hämmästyin. Ai minä?
Nyt samaiselle henkilölle voisin nyt iloiten kertoa, että minulla on oma lasipaja, koska suuren osan isosta huoneesta vie hieno ja tilava pöytäni.Miäs nikkaroi minun toiveiden mukaisen pöydän ottaen käyttöön ikivanhan vaatekaapin pariovet.
Kaappi teki suuren kierroksen, palveli ensin meillä, kävi muutamalla sukulaisella ja levisi jonkun siirron aikana. Levyt jäivät ehjiksi, kaappi palasi kotiin isoina osina.

















Tuon kaapin muitakin osia on tässä käytetty esim. välihyllyinä.

Pöydän runko on vanha, se on palvellut lähinnä työtasona miähen omissa töissä. Jouti kiertoon minulle, en olisi parempaa saanut mistään.
Taso on oikean korkuinen, minun ei täydy olla selkä notkolla, kun leikkaan lasia, piirrän tai teen juotoksia. Kahden kaapinoven leveys on ruhtinaallinen isoillekkin töilleni tai useammalle pienelle keskeneräisyydelle.
Levyjen päälle on laitettu mattohuopaa pari neliötä, sopivan pehmeä alunen lasinleikkuuseen.
Pöydän ympäryksen kiertää listoitus, pysyy matto paikallaan ja sitä vasten saan suorat leikkaukset avattua.


















Pöydän päälle tahdoin sähköistyksen, saan kolvini lämpiämään, eikä kukaan kompuroi lattialla oleviin johtoihin.

Samaan johdotukseen saan poppikoneeni soimaan. Pöydän viereen kannettiin vanha lp - soitin.
Voin myös virittäytyä radiotaajuuksille, tai valitsemaan kymmenien cd - levyjeni valikoimasta sen iskevimmän tilannemusiikin.
Kun täytimme pöydän lasihyllyt, olin yllättynyt.
Minulla oli paljon vähemmän lasia, kun muistinkaan. En ole koskaan hamstrannut sitä, ostanut vain niihin töihin joita olen tehnyt.
Tänä aikanakaan, kun olen ollut lasiliikkeessä töissä, en ole ostanut montaakaan lasilevyä.
Olen satsannut työkaluihin, kun minulla on suuremmoinen mahdollisuus kokeilla ihan kaikkia mitä myynnissä on. Tai oikeastaan, minun pitää kokeilla ja käyttää kaikkia työkaluja.
Tästä valikoimasta on omaan käteen löytyneet ne omimmat, joilla työskentelen päivittäin, samat tuotteet löytyvät omasta lasipakistani vähitellen.

Tämän pöytämallin olen töissäni hyväksi havinnut ja pienoismallina itselleni kopioinut.













Edellisen kirppiskierroksen työtuoli kulkeentui pöytäni ääreen, tarkastettuna ja fiksattuna.
Ei paikkaa, missä meillä ei olisi kirppistavaraa.
Lampunjalat ovat yksi keräilyni kohde. Jaloissa pitää olla jotain kaunista, ajanpatinaa ja tukevia, koska näihin haluan tehdä lasivarjostimet.
Osa pitää uudelleen sähköistää ja mallia pitää hahmottaa tyyliin sopivaksi. Hyvä kokoelma, eikö vaan?
Eikä tässä ole vielä ihan kaikki lampunjalkani.













Raksa lämpiää kylminä aikoina vanhalla
Porin Matilla, joka sekin on kierrätetty vanhalta pirtiltä.
Hyvä lämmönlähde, pari klapia pesään ja tunnelma jatkuu teenjuonnin merkeissä. Hellan päällä olevalla levyllä keittää nopeasti pannullisen vettä.
Raksalla on monenlaista muutakin toimintaa, punttisali kaikkine vempaimineen, kangaspuut ja yöpymispaikka.
Eikä tuo paikka ole vuosiin ollut enään mikään raksa, vaikka sille yritettiin vääntää nimi - TOIMELA - mennään meillä aina vaan raksalle.
Toisen työpöytäni, hiontaa varten, siirrätin ihan ikkunan ääreen. Siitä on hyvä näkymä suoraan ajotielle, tosin välissä on kasvihuone.
Näethän kauniin rakennuksen, sen aikaa nähneet ikkunat ja rehevät tomaatit?
No, se on vasta nousemassa tälle paikalle.

Toiseen suuntaan vilkuillessaan näkee vain valkoista.
Paljon on maisemat muuttuneet tämän päivityksen ensimmäisen kuvanoton jälkeen.
Kaikkialla on nyt niin kaunista ja rehevää.



















Omista lasitöistäni, sen vaiheista ja valmiista töistä päivitän blogiini aikanaan,

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Superhyvät työtilat oletkin onnistunut laittamaan. On helppo tehdä töitä kun kaikki tarpeellinen on käden ulottuvilla eikä työtä tarvitse raivata pois työrupeamien välillä! t. anki silmukkaketjusta

paivis kirjoitti...

Mahtava työpiste.

Villanne kirjoitti...

Onpa muhkeat työtilat! Isäni kotitalon nimi rakennuskaavassa on Toimela. :D

Sirkka kirjoitti...

Toivotan onnea sinulle ja uudelle hienolle työpisteellesi !

tia kirjoitti...

Mahtavan työpöydän olette tehneet, haluaisin kanssa sellaisen jonka ääressä voisi seistä, ehkä joskus. Paljon hienoja lampunjalkoja olet löytänyt.

pirle kirjoitti...

Onnittelut oivasta työtilasta ja mukavasta miehestä, joka laatii tuommoisia rakennelmia :)

Kati kirjoitti...

Wau, onpas sinulla nyt mahtavat työtilat. Tosi kiva juttu! Minäkin palailen taas lempipuuhiini, joten nyt alkaa kuulua taas useammin ;) Tsemppiä kasvihuoneprojektiin!

TeSa kirjoitti...

Ehdottomasti tässä on parasta, poissa silmistä, poissa mielestä, kun ei aina ole työt edessä pirtillä.
Kiitos teille.

eija kirjoitti...

Kiva että olet saanut uudet työtilat, mihinkähän bittiavaruuteen hukkui aikaisempi kommenttini... ;D