Turistaan juhlasta

Viikonlopun hulinat, juhlat ja pulinat ovat taakse jäänyttä, mutta kaikki muistissa. Koska lyhyet vapaani ovat nykyään ihan yhtä menoa ja touhuamista, halusin olla kotona edes äitienpäivän ja kutsua oman äidin ja hänen miehensä meille syömään.

Ehtona oli, että minun ei tarvinnut leipoa edes sitä äitienpäiväkakkua, sen lupasi tehdä sisareni ja niin hänkin sai kutsun luoksemme. Ovelaa.

Kaikki lapsemme olivat läsnä, oli mukava olla koolla pienellä porukalla. Minulla oli kädet täynnä työtä koko päivän, vaikka en laittanut ruokaa, siitä huolehti miäs ja lapset. Tein ompeluksia, niistä myöhemmin.

En odottanut saavani mitään, mutta sitä yllättyneempi olin, kun jo lauantai - iltana, perinteisesti meillä annetaan lahjat päivää ennen juhlapäivää, siinä Suomen pelin ekalla erätauolla, minun syliini kannettiin monta pakettia.
Sain ihka oman piikkimaton. Rentoutumiseen. Nyt vain pitää uskaltaa ottaa lepoisa asento piikkien päällä ja antaa kropalle lokoisa olo.
Vihreät Reinot. Olin viikolla lukenut, että nyt näitä saa vihreinä ja minä sain ne! Toisen tossun osti tytär, toisen vanhempi humu. En muista kumpi tuli kummalta. Niin ihanat, siro 37 on jalkaani täydellinen. Itsetehtyjä kortteja. Nämä ovat niin persoonallisia, olen aina säilyttänyt kaikki. Nuorimmaisen koulussa oli äideille kylvetty paprikaa, mutta kaikki lapset olivat unohtaneet ottaa sen kotiin viikonlopuksi.
En saanut sitä vielä tänäänkään, edelleen dementiaa tuolla pojalla. Ehkä saan sen ennen kesälomaa, hoitakoon opettaja sitä tämän toukokuun.


















Valkoinen, iso hortensia monine kukkasineen on miähen ostama. Ihastuttava kukinto on pitkäaikainen ilo.

Uusi viikko on alkanut sateisena ja kylmänä. Siitä huolimatta laitoimme huvimajan kesäkautta varten siivoten ja pesten.
Aina jostain ovenraosta pääsee muutama lintu sotkemaan huoneen talven aikana.
Oikein ihanaa viikkoa sinulle,