sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Vuosikas















Elämä on palapeli, jossa pala kerrallaan tarina ja toiminta liittyy toiseensa. Osa palasista ei heti loksahda kohdilleen, mutta ajan kanssa kääntämällä ja sovittamalla tulee hyvä lopputulos.
Jos sen lopputuloksen näkisi ennalta, olisi elämä tylsää. Kun omat palaset on välillä vääriä, ne eivät sovi toisiinsa, saa apuja toiselta. Sitähän se elämä on.

Oma pieni ajatusmaailmani tarvitsee paljon tyhjää tilaa ympärilleen, puhdasta ilmaa ja hiljaisuutta. Ne omat rakkaat läheiset ja tutun turvallisen arjen.

Kun oma arkeni romahti aikanaan työpaikan menetyksen myötä, en uskaltanut pysähtyä hetkeksikään, vaan olin heti menossa kohti uusia haasteita.
Oli pakko jatkaa, että ei tuntisi huonoa omaatuntoa, kun ei ollut sitä tuttua paikkaa mihin lähteä päivittäin ansioon.
Syyllisyys ja huono olo ovat viimeisen vuoden aikana olleet kaukainen ajatus, ensimmäinen kouluvuoteni oppisopimuksella tulee täyteen kuun vaihteessa ja siitä minä olen iloinen.
Olen päässyt kokeilemaan uutta alaa, sen monia mahdollisuuksia ja tutustumaan uusiin ihmisiin.
Tänä kesänä saan pitkästä aikaa nauttia oikeasta kesälomasta, joka on samaan aikaan miähen kanssa.Tätä mahdollisuutta meillä ei ole vuorotyöni takia ollut yli kymmeneen vuoteen.
Kävimme eilen työpäiväni jälkeen kaupoilla, löysin ihastuttavan ruusukupin itselleni. Vinkkasin miähelle, että minäkin pääsen luokaltani, saanhan minäkin kevätjuhlalahjan. Ja sainhan minä, vaikka en tuo todistusta nähtäville.
Ensimmäiset aamuteet tästä kupista nautin huvimajalla sunnuntaiseen tapaamme.
Samalla vyyhtesimme ison kerän Viron villaa, jonka työkaverini oli ostanut minulle toiveeni mukaisesti Tallinan matkaltaan.

















Huvimajan edustan isoissa kukkapenkeissä kukinnot ovat viikon aikana venähtäneet pitkään varteen.
Pionin nuput tursuavat ja näyttävät kukinnot taitavat odottaa sitä lämmintä auringon hehkua.


















Tänään on levoton olo, lähteäkkö pihakirppikiselle, mennäkö raksalle leikkaamaan lasia, laittaako muutama taimi maahan, vai ajoissa kaupunkiin, kun nuorimmainen pitää sieltä kuitenkin tänään hakea kotiin?
Missä on se lepo? No, näissä kaikissa, tietäis vain mistä taas aloittaa ;)

10 kommenttia:

seijap kirjoitti...

Miten ihmeessä sun pionisi on jo tuossa vaiheessa? Mulla vasta lehdet tulleet esiin.

Levollista sunnuntaita mitä puuhaa sitten valitsetkin.

Villanne kirjoitti...

Nauttikaa yhteisestä lomastanne, meillä sellainen taitaa siintää vain unelmissa!
Mukavaa sunnuntaita!

pirle kirjoitti...

Mukavia kesänodotushetkiä :)
Teekuppisi houkuttelee lepotauolle - kaunis!

Ninnu kirjoitti...

Kirjoituksesi on ihanan levollinen. Tästä on hyvä aloittaa kesä ja loman odotus. Kaunis kuppi.

Unknown kirjoitti...

Ihanaa lomaa teille. Oli taas niin ihana postaus <3

Susu kirjoitti...

Kaunis ja koskettava kirjoitus. Toivotan sulle hyvää kesää ja ihanaa yhteistä lomaa miehesi kanssa.

Nina kirjoitti...

Niin se elämä vain kulkee. Kun yksi ovi sulkeutuu uusi avautuu.
Ihanan teekupin olet ostanut, varmasti lämmin juoma maistui siitä paremmalta! :)
Nauti kesästä ja lomasta! :)

Pirena kirjoitti...

Mukavaa yhteistä loma-aikaa pariskunnalle.

TeSa kirjoitti...

Pionilajike on muistaakseni tillipioni, joka kukkii aikaisin kesällä. Se pääsee kuin varkain aina kukkimaan, kunnes huomaan sen tekevän jo siemeniä.
Kävin äsken katsomassa kukintoja, ne ovat aukeamassa.

Kiitos teille. Sitä lomaa ootellaan vielä.

TeSa kirjoitti...

Teen pientä korjausta pionilajikkeeseen. Tuo on Kuolan pioni, tillipionissa on erilaiset lehdet.
Molemmat lajikkeet kukkivat alkukesästä.