18.

Lähdin kaveriksi illalla soramontulle, kun miäs pitää kiekkopojille kesäreenejä.
Olin aamulla silittänyt uuden huivini valmiiksi, sain napata sen mukaani kuvattavaksi. Iso kaunis revontuli otti aikaa valmistuakseen, en vain millään ehdi nykyään neulomaan, vaikka kädet kaipaa pehmeän langan työstämistä.
Huivin kuvaus onnistui nappiin, aurinko oli jo peittynyt paksun pilviverhon taakse, oli sopivan pilvistä saada oikeat värit näkyviin.

















Langan tähän huiviin sain kesän alussa, kun työkaverini ( mieshenkilö ) kävi Tallinnassa. Olin opastanut hänet tarkoin sataman liikkeeseen, josta hän sai omavalintaisesti ostaa minulle minkä tahansa vyyhdin, paitsi että. Langassani ei saa olla sinistä.
Ja kuinka hienon sävyn tuo osasikaan valita.














En laittanut lankaa jemmoihini, vaan otin sen heti työstettäväksi, kun sain siihen tilaisuuden.
Villalanka kesähelteillä ei ole ihan mukavimpia tehdä, mutta kyllä sitäkin neuloon, kun muistaa sanonnan - kesällä villa vilvoittaa ja talvella lämmittää.
Poikien harjoitusten aikana luin uutta Modaa ja suunnittelin tekeväni edes yhden kesäpuseron itselleni. Tänä kesänä.
Hetken aikaa ehdin neulomaan lappuja tytön peittoon ja katselin taivaalle kerääntyviä mustia pilviä.












Harjoitukset loppuivat pikaiseen uintireissuun, kun ukkonen aloitti oman valoshow.