Itsehillintää

Pidin kuin pidinkin itseni poissa kaikista lankakaupoista koko kuluneen kuukauden ajan.
En sortunut alennumyynnin houkutuksiin, en kevään uutuuksiin, enkä tarvinnut mihinkään keskeneräiseen työhöni pätkääkään uutta lankaa. Olen niin ylpeä itsestäni.
Kuitenkin sain iltamyöhällä kilon villalankaa, kotiinkuljetettuna, kun tytär tuli töistään kotiin.
Laitoin lapsen asialle ;)
Minulla on nyt työmatkallani ihan liian paljon houkutuksia kaikkeen ihanaan.
Sain viikonloppuna sähköpostiini viestin, että Ylöjärven Vahinkotavaramyymälässä on paljon edullista villalankaa. Harmaata jäi vielä näidenkin jälkeen.
Tavaraa tulee ja menee, sinne pitää osata suunnata ajoissa, kun kuulee puskaradion puhisevan.
Oma työaikani on juurikin sama kuin tuon liikkeen, mutta onneksi tytär lukee vyötelappusia sujuvasti ja osasi ostaa kilon samaa värierää.
Hyväksytytin langan harmaan värin nuorimmaisella, kelpasi, teen hälle paidan tästä langasta.
Lappajärven Värjäämön 100 % konepestävä villalanka maksoi 1. 50 € / 50 g.

Maara tahtoi nähdä aiemman postauksen tuolin kuvissa paremmin.
Tässä sinulle, pyörivä uusi alustani,

Tyynyn mallista baskeri

Hattutukki sai ensimmäisen työnsä, kun pingotin valmiin baskerini oikenemaan tukin päälle.
Kirpparilta, jälleen, pongattu hattutukki muistuttaa yhdennäköisyydellään myllynkiveä, kuten vanhin humumme sitä sellaiseksi oli epäillyt.
Itselläni ei ole mitään varmuutta koko esineestä, koska siitä ei ollut ostolapussakaan mitään merkintään.
Mutta yhtä kaikki, kun se toimitti hyvin tehtävänsä se saa jäädä meille.
Joululahjaksi, ihan itse ostin itselleni, saatu pehmoinen pakettini sisälsi paksua lankaa kaksi kerää, sekä ohuempaa yhden vyyhdin.
Vyyhtilangasta tein huivin, joka aamulla alkoi purkeentumaan uudestaan huiviksi. En ollut tyytyväinen lopputulokseen.
En alkanut oikomaan lankaa uudelleen neulontaa varten, vaan aloitin päättelykerroksesta työni.

Baskeristani tuli juurikin sellainen, kun siitä halusin tulevan.
Tarpeeksi suuri, että saan hiukseni sopimaan sinne kaikkine solkineen.
Jossain vaiheessa viikkoa sovittelin pyörylää peilin edessä, jolloin tytär oli hiljaa miettinyt, mikähän tuostakin lopulta tulee.
Rohkeasti virkkasin reilusti suuren, josta sitten langan loppumetreillä aloitin sujuvasti kuvion kaventamisen.


















Idean tähän malliin sain kevään 2011 Novitan tyynyn mallista, 68. Selkeä pintakuvio sopii täydellisesti näinkin moniväriselle langalle. Pylväsmalli, harvapintainen kuvio, 6 mm koukku, hidasta vääntöä.
Jokainen pylväs kierrettiin joko etu- tai takakautta edellisen kerroksen pylvääseen, lisäyskohdissa kahta samaan pylvääseen.
Lanka on uusi tuttavuus Hjertegarn Natur Uld, Flamme magig colours. 100 % käsinpestävä villa.
Loppulangasta virkkasin pienen kukkasen ja kiinnitin sen muutamalla pistolla kiinteiden silmukoiden reunaan.



















Tietää miten päin baskeri kallellaan sitä talven tuulissa taapertaa.

Piirongin täytettä

Joulun kukkivat alkavat, onneksi, olla kompostitavaraa.
Kodin voi huoletta kukittaa keväisemmillä asetelmilla. Esikoisista en pahemmin piittaa, ovat niin nopeita liikkeissään, kun nuupahtavat liian nopeasti.
Kolmen euron satsaus kuitenkin piristää yli viikonlopun. Iso maljani täyttyi kolmesta ruukkukukasta antaen pilkahduksen kevättä lipaston reunalle.
Kääntelin isot klahvipiironkimme jo syksyllä selät vastakkain, sain pienen väliseinän pirtin puolelle.
Piirongit ovat vanhoja, massiivipuisia, painavia ja ah, niin kauniita.
Vetolaatikot ovat täynnä virkkaamiani verhoja ja liinoja, petivaatteita, pellavaliinoja ym. aarteitani.
Tyhjensin isomman piirongin klahvin tyhjäksi, olkoon luukku hetken avoimenaan, kun ohi mahtuu hyvin kulkemaan itseään satuttamatta.
Avoimin ovin piironki on kepeimillään. Sisältäen vanhoja lippaita ja peltirasioita kirpparilta.
Kuvan liinat, liemikulho, valaisin ja valaisimen messinkinen pidike, puurasia ja peltipurkit. Kaikki löytöjäni vuosien varrelta.
Löysin koulumatkaltanikin yhden ihanan kirppiksen, pitkä ajomatka tuntuu nyt puolta kepeämmältä kun tiedän missä pääsen oikomaan jalkojani matkan varrella ;)


















Piirongissa on aina ollut appivanhempieni vihkiraamattu. Sen välistä pursuaa kymmenittäin vuosikymmenten takaisia kuolinilmoituksia. Minun on pitänyt monta kertaa ottaa nuo lehtileikkeet pois ja laittaa talteen valokuva - albumin sivuille.

Piirongin eteen sopii vanha pyörivä tuoli, tämäkin kirpparilöytö. Huikeat kolme euroa. Olen miettinyt maalaisinko vai antaisinko istuimen värin olla mustankirjava. Ennen kesää en sille kuitenkaan tee yhtään mitään, pihalla on aina mukavampi puuhailla, jos maalauksen suuntaan kallistun.


















Tänään näin, huomenna ehkä toisin.
Työhulinoiden vastapainoksi nostan jalkani rahille, katselen elokuvan, neulon ja odotan tyttären tulevan töistään kotiin.
Viihtyisää iltaa myös sinulle,

...onnistuin sitten, ensimmäisen kerran, sössimään edellisen blogitekstini muille maille. Anteeksi kaikille kommentin jättäneille.

Savesta

Opiston keramiikkatunnit jatkuvat tänä iltana. Opettajan pidempi joululoma loppuu, kun matka kaukaiseen maahan on tehty.
Puuttuvat tunnit kyllä korvataan, emme jää mistään paitsi. Olenkin jo odottanut pääseväni jatkamaan syksyllä alkuun päässyttä lautassarjaani.Pitsiä reunalla. Vanhan pitsiliinani painanne antaa kuvassa vaikutelman, että kuvion kohdalla olisi kohouma.
Ennen joululoman alkua sain valmiiksi tämän koekapaleen, yksi jäi kuivumaan, saan sen heti uunin täytyttyä raakikseen ja sitten lasitukseen.












Jos olen oikein ahkera illan aikana, niin saan loputkin muovattua ja jätettyä kuivumaan.
Kevään aikana minun harrastetuntejani syö koulu, kuukauden ajan olen talviloman kanssa jatkuvasti menossa maanantai - iltaisin.

Samainen koulu on syönyt mahdollisuuttani shoppailuun. Kirja -aleen pitää päästä henkilökohtaisesti, ei mitään nettivarauksia.
Lauantain ostoksiini päätyi keramiikkakirja, jota olen jo hiukan ehtinyt selaamaan.
Tunneillahan meillä ei varsinaisesti ole mitään teoriaa. Innokkaina käymme saven kimppuun ja etsimme itseämme miellyttävät muodot.
Toivon sinulle mukavaa alkanutta viikkoa.
Huomaattehan, lunta sataa jälleen. Ihanaa!

Olis neulontaa, voittoa, tunnustusta

Korkkasin uusimman neuletyöni eilen käytössäni, nämä ovat kyllä passelit.
Edellisten sääryleideni jälkeen puikoille pääsi mustat. Lailla pitäisi kieltää mustan langan neulominen talvi - illoin.
Joustinta 120 silmukan voimin.
Eihän tätä näe tehdä kunnolla! Virheitä, pudonneita silmukoita, mutta kuka sitä näkemään, kun en pysy kuitenkaan paikoillani.
Lanka on Viking Frøya, konepestävä villa ( 80 % villa, 20 % nailon ). Oikein mukavaa neuloa, toivottavasti käytössä kestävää.
Vedin eilen aamulla sääryleet jalkaani, mekon ylleni. Illalla töideni jälkeen menimme miähen kanssa teatteriin, syntymäpäivälahjakseni ostetuilla lipuilla.
Päällystakki oli ihan hauska näytös. Teatteriesitys on aina elämys, tykkään.
Väsyin näytöksen loppuajasta niin, että kotiinlähtö oli oikeastaan helpotus. Kävin aika pienellä liekillä, nukuin kotimatkan ja perään pitkät yöunet.
Tänään en halua tehdä mitään muuta kuin aloittaa jonkin neuleen, katsella muutaman elokuvan, järjestellä alennusmyynnistä löytämäni tarpeelliset ja melko tarpeelliset paikoilleen ja nukkua päikkärit, jos siltä tuntuu.
Kyllä, olen ihan naatti alkuvuoden jatkuvasta menosta ja muutoksesta.
Meidän kotimme alkaa muistuttaa iglua, lunta yllä, alla ja kohta tässä välissäkin.
Viikolla on ollut kuutamoöitä. Yleensä kuun mollotus suoraan makuuhuonen ikkunasta aamuyön tunteinta herättää minut ihmettelemään, kuka sohii valolla makuuhuoneemme ikkunaan pellon puolelta. Nyt vain pieni valojuova herätti ihmetykseni, kun kellon soitua lähdin liikkeelle. Tytär kertoi ikkunan edessä olevan lunta ihan mahdottomasti.
No, niinpä onkin. Lumiverhot!
Tuon voisi jo lappeet kestävyyttä ajatellen käydä kolistelemassa alas, kunhan loputkin perheessä heräilee. Tai herää ne ainakin siihen kolisteluun!
Lumisessa maisemassa on oma viehätyksensä, tosin liikenteessä alati kasvavat lumipenkat liittymien kohdilla alkaa olla hiukan kyseenalaisia.


















Voitin taannoin Eijan blogissa lohdutuspalkinnon, itse pidän tätä ihan pääpalkintona. Kiitos sinulle! Kaunis valkoinen kori oli odottamassa minua, kun palasin koulusta viikolla kotiin.
Koria voin käyttää tarjoiluun tai koristeena, ruukun suojana. Luulen löytäväni sille oivan käyttökohteen, kunhan sitä hetken silmittelen.














Blogini on saanut tunnustuksen Puikkojen viemää blogista, olen otettu. Kiitos sinulle Kisa.

Tunnuksen myötä pitää kertoa 7 faktaa itsestään.

1. Olen tehnyt omat tunnustukseni jo useaan kertaan tämän blogitaipaleeni aikana.
2. Olen antanut anteeksi pitkäaikaisen välirikon ihan viime päivinä.
3. Siirtelen tavaroitani paikasta toiseen mielelläni, siis sisustan.
4. Tykkään pyykinpesusta, mutta kuka laittaisi puhtaat paikoilleen?
5. Odotan innolla huomista, keramiikka jatkuu.
6. Nautin kiireettömästä sunnuntaista.
7. En ole itserakas, mutta en jaksa panostaa siihen 15 blogin linkittämiseen mitä tämä tunnuksen saaminen edellyttää.
Ota sinä tämä mukaasi tahtoessasi ja linkitä omaan blogiisi.

Koulutyö

Auto hurahti pihaan täyden kuorman kanssa, olen kotiutunut kolmen viikon työtunneilta.
Tämän viikon neljä koulupäivää tuottivat tulosta, mosaiikkini edistyi odotetussa tahdissa.
Päiviin ei jäänyt yhtään vapaata, kun aamulla raahauduin työluokkaan klo 8 . 00, palasin kämpille ennen hiljaisuutta 22. 00.

Jo viikon alussa aloin sairastamaan Kihniön tautia.
Se alkoi oikeastaan jo maanantaiaamuna, kun ajoin koululle.
Olo tuntui puuduttavalta, mikään ei huvittanut, varsinkaan kun tiesi työpäivänsä pituuden.
Kädet olivat ihan veltot, kuinka sitä jaksaa pitää käsissään mitään mosaiikkisaksia?
Lasin kanssa nyt ainakin kannattaa olla varovainen, unisena sitä herpaantuu ihan otekkin.
Tiistaiaamu oli viikon pahin.
Pää oli niin raskas, ettei meinannut nousta pehmoiselta tyynyltä laisinkaan. Lämmin peitto oli vain siirrettävä syrjään ja jalat laskettava kylmälle lattialle.
Aamupalapöydässä ei kukaan jaksanut sanoa huomenta enempää.
Siis, tauti oli iskenyt kaikkiin muihinkin!
Päivä toisensa perään sitä samaa suupielien venymistä, mutta tänään. Pieni hymyntapainen nyki suupieltäni, illaksi kotiin!
Ennen kuin olin saanut yöpaitaa pois päältäni, olin jo pakannut sänkyvaatteeni mustiin jätesäkkeihin, vaatteet kasseihin ja osa tavaroistani oli jo autossa ennen kahdeksaa.

Otin osakuvat työstäni. Molemmat lähes samasta kohtaa.
Ylin kuva (1.) on työn nurjapuoli.
Toinen kuva on valmista pintaa, mutta se on hiukan vielä hämärän peitossa, kun siinä on muovikalvo ja lasilevy välissä.
Valmiista työstä tulee joskus kuva Taidelasi - lehteen. Kunhan työ ensinnä valmistuisi loppuun asti.














Mukanani oli pieni neuletyö, kyllä sitä muutaman silmukan jaksoi neuloa, kun kuuntelin iltauutiset kännykän radiosta.
Olen alkuvuoden ollutkin hiukan uutispimennossa, lähes kaikki blogisuosikitkin on lukematta.
Yritän viikonloppuna lueskella kuulumisianne ja kiittää minua muistaneita.
Seuraavat kaksi päivää olen töissä, sitten tämä työrytmini normalisoituu, hetkeksi.

Hömpstööbeliä

Tämän päivän jotain kivaa- puuha on tämän ison vanerilaatikon kanssa leikkiminen.
Iso n. 60 x 60 cm laatikko on kuukauden päivät majaillut varastossamme. Tein Turun kirppareilta muutaman kivan löydön vajaa kuukausi sitten, mutta en ole ehtinyt tehdä näille tavaroille tätä ennen yhtään mitään. Laatikon pinnassa on selvästi näkyvissä ajan patinaa, mutta laatikko on muutoin hyvin siisti ja ehjä.
Jos lokerikko on liian pieni, saa tuon väliseinämän irti pienellä äheltämisellä.Osatessani minulla ei ollut mitään käsitystä mihin saan tämän sopimaan tahi mitä sinne laittaisin.
Ajan kuluessa selkiintyi laatikolle uusi tehtävä. Hömpstööbeliä sisuksiin, eli kaikki pitsinpätkät, vinonauhat, kanttinauhat, silkkinauhanpätkät, ym. ompelussa tarvittavat siistit nauhakelat.
Kuminauhoille ja hupparinnyöreille minulla on omat laatikkonsa, kun niitäkin on kerääntynyt mahdottomat määrät.













Ensin tyhjensin työpöydälläni olleet peltipurkkien sisukset, mutta luulen kaapistani löytyvän vielä vaikka minkälaista nauhanpätkää, jotka sitten ajan kanssa siirrän tähän samaan laatikkoon.














Isot nappilaatikkoni sopivat nauhalaatikon kanssa päällekkäin, siistissä kompaktissa tilassa kaikki.
Vielä kun saisin joskus sen suuren innon ompeluun. No, ompelenhan minä aika usein, mutta kaikki on korjausompelua, niin tänäänkin.
Kukahan järjestelisi työpöydälleni kaikki loput tavarat takaisin?
Sunnuntaisupinoin,

Kohennusta

Vuosia sitten nypin innokkaasti kanavatöitä. Ostin valmispaketteja, joissa oli langat valmiiksi valittu, aloittaminen on helppoa. Nykyään ihaillen katselen valmiiksi kehystettyjä töitäni.
Näilläkin kuvilla on oma tarinansa, ne olisi aikoinaan haluttu jopa ostaa minulta, mutta kaikki ei ole myytävänä.Samalta pirtin seinältä löytyy lisääkin katsottavaa, kotikuntamme kirkko, sekä maamiehen rukous.
Sain vuosia sitten joululahjaksi tuon kirkon kuvan. Kohta välipäivinä se olikin jo valmiina kehystettäväksi.
Jokaisen työn taakse olen kirjoittanut jotain. Ainakin pvm ja tekijän.












Tämän kylväjän sain äidiltäni, joka aikanaan tyhjeni äitinsä kodin. Työ on minulle hyvin mieluinen, mummuni jos kuka nyppi jatkuvasti kanavatöitä.
Taulusarjan viereen sopii lisää maalaistunnelmaa, torkkupeittojen teline vanhoista heinäseipäistä.


















Joskus minua harmittaa suunnattomasti, kun menin ja sirklasin vanhat heinäseipäät poltinpuiksi. Mutta kun ajattelee asiaa järjen kanssa, ne seipäät eivät olisi lämmittänyt mieltäni, jos tätä sisustuspuolta varten olisin odottanut niiden tarvetta reilun 15 - vuotta.
Miäs minulle kasaili järeät tikapuut, jotta lämpöiset torkkupeitot olisi helposti otettavissa puolilta.
Olen katsellut tuota nurkkausta, pidän siitä, mutta muu koti kaipaa hiukan jonkinlaista ryhtiliikettä.
Joulu siivottiin Nuutin päivään mennessä pois, tosin minä en sitäkään ollut tekemässä.
Hiukan on hintsusti vapaita, enkä ole tammikussa liiemmin ollut kotonakaan, iltamyöhällä olen tullut, jos yleensä ole kotiin ajellut.Onneksi on hyvin opetettua jälkikasvua ja kodinhoidon taitava miäs.
Töiden jälkeen katselin kotia parkkipaikalta. Tältä se näyttää päivänvalossa, lumi valuu katolta ja pihahanget ovat korkeat.
Kyllä minä huomenna taidan puuhailla jotain kivaa, koska seuraavan viikon olen vielä kiinni koulussa.
Kipakoita pakkasia,

Kotoiset oltavat

Odotin jo oikeastaan koulupäivien loppumista, minun ruodolleni ei oikein sovi nuo asuntolan yöbileet, joihin tahtomattani jouduin.
Sen verran minussa kuitenkin oli nuoruutta jäljellä, etten lähtenyt asiasta huomauttamaan, vaan neuloin ja odotin alakerran hiljentyvän.
Askeettinen huoneeni ei ole kovin kutsuva, pöytä ja peti, silläpä kaipaan kotiin, sen kiemuroihin ja ihanaan tunnelmaan.
Olen lukenut ja katsellut monta kertaa joululahjaksi saamaani kirjaa Elämää valkoisesssa talossa.
Ilonan kirjoittaman kirja on hyvin kerronnallinen, mukavaa lukea.
Haaveilen pääseväni Ilonan kauppaan, mutta ainahan voi nettiäkin selata.
Kirjan loppuun on listattu monta kivaa käyntikohdetta / ostospaikkaa. Meitä Pirkanmaalaisia on hemmoteltu kyllä monilla ihanilla käyntikohteilla.
Omaan lisänsä tuo Lielahteen avattu Aada sisustus, jossa kävin jo työmatkallani.
Samaiseen kaupunginosaan avataan piakkoin uusi kirpparikin, taas yksi käyntikohde lisää.
















Uudesta sisustuskaupasta ostin parin kynttilänjalkoja, joihin illalla töistä tultuani sytytin kynttilät muistoksi eilen poisnukkuneelle nuorelle ystävälleni.
Koskaan ei tiedä, milloin on päivä viimeinen.


















Siksi minä hulluttelen,

hassuttelen,


















nautin
ja iloitsen pienistäkin asioista.