Vuosia sitten nypin innokkaasti kanavatöitä. Ostin valmispaketteja, joissa oli langat valmiiksi valittu, aloittaminen on helppoa. Nykyään ihaillen katselen valmiiksi kehystettyjä töitäni.
Näilläkin kuvilla on oma tarinansa, ne olisi aikoinaan haluttu jopa ostaa minulta, mutta kaikki ei ole myytävänä.
Samalta pirtin seinältä löytyy lisääkin katsottavaa, kotikuntamme kirkko, sekä maamiehen rukous.Sain vuosia sitten joululahjaksi tuon kirkon kuvan. Kohta välipäivinä se olikin jo valmiina kehystettäväksi.
Jokaisen työn taakse olen kirjoittanut jotain. Ainakin pvm ja tekijän.
Tämän kylväjän sain äidiltäni, joka aikanaan tyhjeni äitinsä kodin. Työ on minulle hyvin mieluinen, mummuni jos kuka nyppi jatkuvasti kanavatöitä.
Taulusarjan viereen sopii lisää maalaistunnelmaa, torkkupeittojen teline vanhoista heinäseipäistä.
Joskus minua harmittaa suunnattomasti, kun menin ja sirklasin vanhat heinäseipäät poltinpuiksi. Mutta kun ajattelee asiaa järjen kanssa, ne seipäät eivät olisi lämmittänyt mieltäni, jos tätä sisustuspuolta varten olisin odottanut niiden tarvetta reilun 15 - vuotta.
Miäs minulle kasaili järeät tikapuut, jotta lämpöiset torkkupeitot olisi helposti otettavissa puolilta.
Olen katsellut tuota nurkkausta, pidän siitä, mutta muu koti kaipaa hiukan jonkinlaista ryhtiliikettä.
Joulu siivottiin Nuutin päivään mennessä pois, tosin minä en sitäkään ollut tekemässä.
Hiukan on hintsusti vapaita, enkä ole tammikussa liiemmin ollut kotonakaan, iltamyöhällä olen tullut, jos yleensä ole kotiin ajellut.Onneksi on hyvin opetettua jälkikasvua ja kodinhoidon taitava miäs.
Töiden jälkeen katselin kotia parkkipaikalta. Tältä se näyttää päivänvalossa, lumi valuu katolta ja pihahanget ovat korkeat.
Kyllä minä huomenna taidan puuhailla jotain kivaa, koska seuraavan viikon olen vielä kiinni koulussa.
Kipakoita pakkasia,
9 kommenttia:
Ihania kanavatöitä!!
Itse innostuin taas ristipistotöistä, mutta olen jo suunnitellut tilaavani kanavatyön, jonka aion tehdä meidän nuorelle parille. Tytär sen jo hyväksyikin.
Ja kun opiskelee, niin silloin voi kodinhoidon jättää vähän taka-alalle. Ei se ole niin tarkkaa. Itsekin muistan, kun opiskelin, että pakko oli sulkea silmänsä kaikelta kaaokselta. Nykyisin tulee oltua liiankin tarkka, kun kotona on. Mutta nyt onkin aikaa.
Jaksamista sinulle ja ota rennosti! :-)
Ristipistoja minäkin tekisin, varastossa monia tekemättömiä. Mitta kun on niin montaa muutakin, jota mieli tekee tehdä.
Sulla vauhtia piisaa.
Hienoja kanavatöitä olet tehnyt ja ainakin yhden aikas nopeasti:)
Onneksi kotityöt sujuvat muiltakin kuin äidiltä!
Kauniita ja nostalgisia ovat kanavatyösi! :) Kanavatöitä en juuri ole tehnyt (muistaakseni vain yhden joskus 1960-luvulla), mutta äitini olikin sitäkin ahkerampi niitä tekemään. Mutta kauniita ne ovat ja tuovat minulle paljon muistoja mieleen. Onpa muuten kauniit värit tuossa isoäidin neliö -peitossa!
Kiitos, sain idean tikapuistasi!
Vielä pitäisi mittailla, onko idea toteutuskelpoinen...
Ja löytää ne tikapuut tietenkin!
Rattoisaa viikonloppua!
Ihania töitä! Teillä on kyllä kaikkea kaunista kotona, täällä kuolataan kuvia katsellessa.
Miekin ihailen kanavatöitä. Sain nyt jouluna ensimmäisen ja viimeisen työni valmiiksi. Huomasin nimittäin, että vaikka ihailen niitä kovasti, inhoan niitten tekemistä. Täytyy siis alkaa kiertää kirppareita.
Todella kauniita ja nostalgisia nuo siun työt!
Kauniita ovat nuo sinun työsi. Muistan kun Taivaspoikani oli pieni ja koitin tehdä yhtä kanavatyötä hänen huoneensa seinälle... Hih, ei ollut minun juttu (silloin ainakaan). Veljen vaimo yritti minua opettaa ja neuvoa, mutta enpä vain tajunut... En muista tekikö hän sen loppuun vai jäikö kesken koko työ!
Kiitos teille.
Itse en ole koskaan innostunut ristipistoista, toki niitäkin olen muutamia tehnyt joskus.
Vihreän virkatun peiton on äitini tehnyt minulle joululahjaksi.
Lähetä kommentti