sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Olis neulontaa, voittoa, tunnustusta



















Korkkasin uusimman neuletyöni eilen käytössäni, nämä ovat kyllä passelit.
Edellisten sääryleideni jälkeen puikoille pääsi mustat. Lailla pitäisi kieltää mustan langan neulominen talvi - illoin.
Joustinta 120 silmukan voimin.
Eihän tätä näe tehdä kunnolla! Virheitä, pudonneita silmukoita, mutta kuka sitä näkemään, kun en pysy kuitenkaan paikoillani.
Lanka on Viking Frøya, konepestävä villa ( 80 % villa, 20 % nailon ). Oikein mukavaa neuloa, toivottavasti käytössä kestävää.
Vedin eilen aamulla sääryleet jalkaani, mekon ylleni. Illalla töideni jälkeen menimme miähen kanssa teatteriin, syntymäpäivälahjakseni ostetuilla lipuilla.
Päällystakki oli ihan hauska näytös. Teatteriesitys on aina elämys, tykkään.
Väsyin näytöksen loppuajasta niin, että kotiinlähtö oli oikeastaan helpotus. Kävin aika pienellä liekillä, nukuin kotimatkan ja perään pitkät yöunet.
Tänään en halua tehdä mitään muuta kuin aloittaa jonkin neuleen, katsella muutaman elokuvan, järjestellä alennusmyynnistä löytämäni tarpeelliset ja melko tarpeelliset paikoilleen ja nukkua päikkärit, jos siltä tuntuu.
Kyllä, olen ihan naatti alkuvuoden jatkuvasta menosta ja muutoksesta.
Meidän kotimme alkaa muistuttaa iglua, lunta yllä, alla ja kohta tässä välissäkin.
Viikolla on ollut kuutamoöitä. Yleensä kuun mollotus suoraan makuuhuonen ikkunasta aamuyön tunteinta herättää minut ihmettelemään, kuka sohii valolla makuuhuoneemme ikkunaan pellon puolelta. Nyt vain pieni valojuova herätti ihmetykseni, kun kellon soitua lähdin liikkeelle. Tytär kertoi ikkunan edessä olevan lunta ihan mahdottomasti.
No, niinpä onkin. Lumiverhot!
Tuon voisi jo lappeet kestävyyttä ajatellen käydä kolistelemassa alas, kunhan loputkin perheessä heräilee. Tai herää ne ainakin siihen kolisteluun!
Lumisessa maisemassa on oma viehätyksensä, tosin liikenteessä alati kasvavat lumipenkat liittymien kohdilla alkaa olla hiukan kyseenalaisia.


















Voitin taannoin Eijan blogissa lohdutuspalkinnon, itse pidän tätä ihan pääpalkintona. Kiitos sinulle! Kaunis valkoinen kori oli odottamassa minua, kun palasin koulusta viikolla kotiin.
Koria voin käyttää tarjoiluun tai koristeena, ruukun suojana. Luulen löytäväni sille oivan käyttökohteen, kunhan sitä hetken silmittelen.














Blogini on saanut tunnustuksen Puikkojen viemää blogista, olen otettu. Kiitos sinulle Kisa.


Tunnuksen myötä pitää kertoa 7 faktaa itsestään.

1. Olen tehnyt omat tunnustukseni jo useaan kertaan tämän blogitaipaleeni aikana.
2. Olen antanut anteeksi pitkäaikaisen välirikon ihan viime päivinä.
3. Siirtelen tavaroitani paikasta toiseen mielelläni, siis sisustan.
4. Tykkään pyykinpesusta, mutta kuka laittaisi puhtaat paikoilleen?
5. Odotan innolla huomista, keramiikka jatkuu.
6. Nautin kiireettömästä sunnuntaista.
7. En ole itserakas, mutta en jaksa panostaa siihen 15 blogin linkittämiseen mitä tämä tunnuksen saaminen edellyttää.
Ota sinä tämä mukaasi tahtoessasi ja linkitä omaan blogiisi.






3 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Olipas lohdullista kuulla jonkun muunkin ja vielä minua nuoremman olevan niin "sokea", ettei näe kutoa mustalla langalla. Tai näkeehän sitä kutoa, mutta ei näe sitä, millaista jälkeä saa aikaan. Minua tuo mokoma riesa on kiusannut jo pitkään, nyt olen sitten päättänyt lopullisesti kieltäytyä siitä. Ja piste! ;) Mutta hyvän näköiset säärystimet olet saanut kuitennkin aikaan. :)

Eija kirjoitti...

Kiva, että kori tuli perille ja mukava kun tykkäät siitä. Ajattelin ommella sinne pohjalle pikku liinan, mutta sinä varmaan osaat virkatakkin sellaisen tarvittaessa. Lunta on nyt joka puolelle kasapäin, mutta on se luonto niin kaunista lumisessa asussaan :D

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa sielläkin paljon lunta kuten täälläkin. Tuo kori on kiva ja monikäyttöinen.