Kotona

Kirppikierrokseni ovat vuosien aikana laajentuneet huomattavasti. Tänään poikkesin koulumatkalla yhteen uusimmista löydöistäni, jotain taas tarttui matkaani.
Minulla on ollut jo pidemmän aikaa tietty summa mielessäni millä teen hankintoja, sitä en juurikaan ylitä. Jos jokin tavara tai esine jää mieltäni kalvamaan, poikkean toisena päivänä sen ostamaan, jollei joku muu sitä ole jo itselleen löytänyt. Joidenkin tavaroiden ei vain ole määrä tulla mukaani. Aikalailla valikoiden kiertelen ja katselen, harkitsen, tosin en liian kauan.
Kävin joskus sisareni kanssa kierroksella. Meillä oli hyvin erilaiset ostokset, samoin äidilläni ja minulla.
No, onhan kotimmekin erilaiset. Minä haen vanhoja tavaroita, kuluneita, ehkä sopivia korjattuna käyttööni. Esteettisesti kauniita käyttöesineitä. Osa myyntipöydistä notkuu kutsuen luokseen ostamaan. Sitä oppii nopeasti huomaamaan ne helmet joista suostuu maksamaan pyydetyn hinnan.
Tämän päivän yksi ostoistani ylitti tuon harkitun summan, mutta jääköön se joskus toiste näytettäväksi.
Ikean valaisimen ostin muutamalla eurolla viikko sitten. Tein sille tilaa piirongin päälle heti ensi töikseni, kun tulin koulusta iltapäivällä kotiin.
Kouluviikko ei ollut mitenkään helppo, niinku henkisesti, eikä ainakaan ruumiillisesti. Vaatii ankaraa ponnistelua ja itsekuria, että jaksaa seistä työpöytänsä ääressä aamuaikasesta iltamyöhään, lähes kahden työpäivän ajan joka päivä.
Tänään päivä kului kuvisluokassa vesiväreillä maalaten. Sitäkään hommaa en ole tehnyt sitten peruskoulusta lähdön, eli aikaa on kulunut.
Ei pöllömpää touhua, kun ajatus vain vapautui, enkä pinnistellyt mitään. Kun en osaa pirtää, en osaa maalata. Eikä tämä koulu siihen opetakkaan, mutta oppii ottamaan asiat niin kuin ne eteen annetaan. En stressaanu tällaisesta, enkä jännitä. Teen sen mihin pystyn ja otan opin itselleni.
Jälleen osakuva tekeillä olevasta työstäni. Loppua kohden mennään. En jaksa oikein iloita valmistuvasta työstä. Olen kyllä antanut tälle työlle kaikkeni, ihan kyntenikin. Ne liuskottuvat, eivätkä halua näyttää kauniilta. Nyyh!

Päivällä oli ihana ajaa kotiin. Ensimmäisen kerran ajoin kauniissa, aurinkoisessa säässä. Kura ei lentänyt, oli niin valoisaa, häikäsöö, että silmät sirittivät valkoisten hankien hohtaessa kauniita pakkashelmiään.
Niin ja kirppisaarteeni kolisivat auton takapenkillä, kun peräluukun kansi oli jäätynyt kiinni.
Kotona oli teepöytä katettuna, käpykakku maistui taivaallisen hyvälle ja olo oli kuin kaikkensa antaneella.


















Istuin omalle lempipaikalleni, otin neuleen käteeni ja katselin vain.














Huomenna on vielä työpäivä, pikkasen pitää asennoitua olemaan myyntipöydän takana.
Oikein mukavaa viikonloppua teille kaikille,