Kummilapsonen

Viimeiset lomapäivämme ovat kuin alen loppurysäys, kauhealla vauhdilla mennään.
Vieraita on tullut useampana päivänä, joista kahtena viimeisenä saimme kummityttömme ensimmäisen kerran yksinään vieraaksemme.
Suunnitellusti menimme uimaan, jonne otin kaikki liikenevät käsiparit tai jalat. Koskaan ei voi liikaa silmiä rannalla.
Vuoroin vahdimme, uimme, kävimme saunassa ja hyppimässä. Rannalle riitti tulijoita jatkuvana virtana, viikon kuluttua uimarannoilla onkin jo hiljaisempaa.
Poikamme se jaksaa hyppiä, kiinnostavia kuvakulmia ja reippaita polskahduksia.

















Avasin poikkeukselliseti nukkikseni pleksin ja päästin pienen sisustajan valloilleen. Toisaalta nukkis olikin saanut kuluneen kesän aikana niin monta osumaa, kun terassille kulkiessamme aina joku tönäisee jotain talonkulmaa. Pienet sormet ja innokas huushollaaja auttoi suuresti, pleksin saa laittaa takaisin paikoilleen.













Kummilapsemme täydelliseen hemmottelupäivään kuului kynsien hoito tyttären laittamana. Muutama lakkakerros omilla mieliväreillä ja illan hymyt oli taattu.
Tosin itkuksi se päivä muuttui, kun tuli nukkumaanmenon aika. Soitto kotiin, hyvän yön toivotukset äidin kanssa ja lupaus päästä heti aamusta kotiin takasi levollisen unen.
Kun aamulla tiedustelin kummilapsen päiväohjelmaa, siihen ei kuulunut aikainen kotiinlähtö.
Kohta aamupalan jälkeen siirryimme lasityöpöytäni viereen jonne keräsin piirustusvälineet esille meille molemmille.
Inspiraation puutetta, sanoi kummilapsi, kun ei saanut viivaakaan ruutupaperille. Lopulta valmistui kolme piirrosta, joista minun kuulemma pitää tehdä lasityöt. Niin nuori ja niin vaativa neito!

















Omaa työtäni pääsin jo hiukan piirrosta pidemmälle jatkamaan, mutten leikkamaan laseja.
Uutta yökyläilyä varten sain jo hyvät suunnitelmat. Silloin tehdään helmitöitä ja leikataan värilaseja.
Tällä kertaa ehdimme pelaamaan, katsomaan muutaman elokuvan, kummitädin neulontahetket ja järjestelemään kaikki helmikoruni siistiin järjestykseen. Mukavia hetkiä kaikki.