Valkoisissa

Harvemmin sitä on vuosien aikana tullut itseään puleerattua muuta kuin parturissa ja hiukan paremmalla yövoiteella.
Nyt kun tytär on alan opissa ja hällä on oppi mennyt perille, oli aika päästä kokeilemaan miltä se itsensä laitattaminen oikein tuntuu. Oli ilo saada kutsu oppilaiden ensimmäiselle hoitovastaanotolle.
Matkaan lähdin jo eilen illalla, sain olla tyttären kanssa illan yhdessä.
Sekin aika kyllä hyödynnettiin värjäämällä ripseni ja kulmat. Nämäkin tämän syksyn uusia oppeja.
Laput silmien alla ja luomet suojattu vaseliinilla. Tytär työskenteli varmoin ottein, luottavaisin mielin asetuin asiakasnirvanaan.
Samoin tänään koululla tehty täydellinen käsihoito antoi varmuuden, että tytsi on löytänyt oman alansa. Asiakaspalvelu ja toiselle hyvää tuottava tuntemus sopii hänelle. Lupasin olla jatkossakin vapaaehtoinen uusille hoitopäiville.
















Matkassa mukanani oli uusin valmis työni, krokotiilihuivi tyttärelle.
Toivomuksena oli valkoinen väri, pehmeä lanka ja mielellään ohut. Ihan kaikkiin niihin vaatimuksiin en pystynyt vastaamaan, kun en löytänyt varastoistani ohutta lankaa.
Vuosikertalankani on Helsingin Villakehräämön Rosette, 15 % mohairia, 85 % polyakryylia.
200 gr tuli sopivan kokoinen kaulan ympärille kietaistava huivelo.

















En tiedä kumpaa olisin ensinnä kuvannut, kun joutsen tuli keimailemaan viereemme.
Illan hämyisissä kuvissa on maagista taikaa...