Mie vain piirtelen

Kulunut viikko on kuluttanut paperia, kynää ja kopiokonetta ihan kyllästymiseen asti.
Siksi pitänee välillä muistutella itselleen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Kuten tässä työssä.Sain viime viikonloppuna sen verran onnistuneet kuvat, että voin tehdä päivityksen. Ulkoa tuleva valonmäärä on kadonnut jonnekin sumuverhon taakse.
Tämänhän päivittelin keskeneräisenä jo lokakuussa ja sehän antoi hyvän kuvan valmistumassa olevasta työstäni.
Sain tehtyä tämän määräajassa, olin silleen ihan tyytyväinen, mutta...
Aina on se mutta. Se jääköön ihan minun päähäni, pääasia on että työ on valmis.

















Valmis työ sai toistaiseksi paikkansa telkkuhuoneen ikkunasta, jonka takaa pilkottaa terassi.
Tyylillisesti työ ei sovi laisinkaan tähän huoneeseen, mutta enhän minä sitä tänne suunnitellutkaan.

















Auringonkukka siirretään lämpimien auringonsäteiden jälleen paistaessa huvimajan ikkunoista sisään yhdelle ikkunalle, kaveriksi kesällä valmistuneen työn kanssa.Työn kuvaus, maalausta ja lyijykiskotekniikka. Ei patinaa.













Huomasit varmaan vanhojen laukkujeni pinon.
Kyllä vaan, olen siirtänyt ne aina vaan lähemmäksi kässytuoliani. Langat pysyvät siistissä järjestyksessä ja laukkuihin mahtuu monta ihanan pehmoista lankakerää.
Osa laukuista on käytännön syistä toisaalla. Pino kaatuisi, jos latoisin kaikki päällekkäin.
Virkattu verho ikkunassa on äitini käsialaa.
Lampunvarjostin lohikäärmeruukun päällä on puolestaan minun tekemä.