Nyt on havaittavissa pientä kisaväsymystä opinnäytetyön suhteen, kun miähen lentsu tarttui minuun.
Tänään ei löydy oikeaa virettä työntekoon. Pitkä ajomatka kouluun ja takaisin syö kaiken motivaation työskennellä, varsinkin kun nyt pitäisi vielä odottaa työhuoneen lämpiävän tarpeeksi tinaamista varten.
Annoin jo hyvissä ajoin ajomatkalla periksi itselleni, se suotakoon kaikkien näiden jo valmistuneiden töiden ja keskeneräisten kanssa painiskellessa. Istun illan koneella ja aloitan raportin kirjottamisen. Niiskutan liikuttuneena ja yritän saada tekstistä itseni oloista.Parasta tässä kaikessa työstämisessä on se, että aihe ja tekniikka on vapaa.
Saan tehdä sitä mistä minä tykkään, eikä se ole kenenkään valmiiksi suunnittelema prosessi. Silloin ei tekstinkään työstämisessä pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja sitähän meinaan tulee. Jeh!
Työhuoneellani työkalulaatikkoni ovat saaneet kyytiä, kun siivoan aina uuden työvaiheen jälkeen pöytäni puhtaaksi. Mukavampi aloittaa uusi työ puhtaalta pöydältä, vaikkakin teen sarjatyönä kaikki vaiheet.
Yllä oleva uusi ihanuus, pieni sähkölaatikko, löytyi kirpparilta ja sai sisäänsä lyijykiskotyöskentelyyn tarvittavia työkalujani.
Tuon kaavion sentään jätin pois matkasta, ei kait minun tarvitse tunnistaa mistä on kyse?
Kaikki työkalupakkini ovat kunnon metallilaatikoita, suuria, tukevia ja osan saan lukittuakin.
Vanha ja kauniisti kulahtaneen lipaston laatikoston ostin 1 €:lla lipastoni päälle. Sen sisältö on nyt juurikin sitä mitä inhoan, sälää joka minun pitäisi ehtiä työstämään lopulliseen muotoonsa joskus.
Olin tuomassa pojalle tuliaisen koululta tullessani, ehta aidon lumipallon, mutta en sitten viitsinyt kastella käsiäni. Meiltä tuo lumi hävisi sen siliän veks. Se vähän mitä sitä oli satanutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti