perjantai 17. helmikuuta 2012

Pitkä matka vaaleaan


















Olen alkanut kaipaamaan valoa ja vaaleita värejä. Jotain uutta, mutta kuitenkin vanhaa, ettei koko ajan ole sitä samaa.
En jaksa alkaa siirtelemään huonekaluja, niiden kanssa tulee vain hiki ja kamala työ, mutta jotain pientä ja helppoa.
Olen mielinyt pitkän aikaa vaaleanpunaista väriä, edes pienen pientä pilkahdusta johonkin. Kevään vihreää ja luonnonvaloa.Valoa eri lähteistä, lampuista ja kynttilöistä on helppo saada. Ulkona päiväkin on pidentynyt pitkin harppauksin, mutta iltaisin on vielä niin pimeää.

















Sunnitellun siivouksen aikana saa pölyt kyytiä ja tavarat vaihtavat paikkaa.













Ennen joulua saamani kasvi puskee punaista marjaa, kuin pihlajat konsanaan. Eihän näin elinvoimaista kasvia voi piilotella, vaan sille pitää tehdä hyvät elinolosuhteet ja antaa punoittaa.
Punaisena hehkuvan kasvin ympärille alkoi hyvinkin nopeasti kerääntymään lisää punaista, kun valaisinkin tarvitsi suojaisan paikan.













Kirppiskamaa, eli peltiset purkit sisältävät tuoksuvahaa lämpökynttilöihin. Muoviset suojapaketit ovat aika kamalia hökötyksiä, joten ne menivät heti roskiin ja vahat tiiviisiin laatikoihin.
Näistä väreistä on vielä pitkä matka siihen vaaleanpunaiseen, mitä jään edelleen kaipaamaan. Ehkä näitä aikani katseltuani, en muista vaaleanpunaista, vaan siirryn johonkin toiseen sävyyn.

















Osaavasti on tämäkin epeli palikkansa järjestänyt, vaikka kaikki palat ovat vielä irrallaan odottamassa kasaamista.

4 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Olipa harppaus punaisesta harmaaseen epeliin;)
Tuo punainen marjoja tekevä on Just semmonen pensas ku täällä kasvaa ja rehottaa. Se oli Suuri mutta puutarhurit leikkasivat ronskilla kädellä pienemmäksi. On siitä blogissa jossain huonohko kuvakin, mutt ku saisin aikaseks laittaa Galleriaan niin näkyis paremmin.

Sari kirjoitti...

Me saimme tuollaisen kasvin eräässä vanhassa työpaikassani ja kun se kasvoi sain tuoda sen kotiini. Kasvi oli minulla varmasti viitisen vuotta ja aina välillä teki jopa muutaman uuden marjan, kunnes se yhtäkkiä viime talvena kuihtui pois. Mutta pidin siitä tosi paljon.

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Totta, on niin ihanaa, kun valoa riittää jo aamuihin ja hetken aikaa töidenkin jälkeen! Pikkuhiljaa alkaa kaivata muitakin kevään merkkejä! Uusia tekstiilejä, viherpeukkujen tilausta, kauniita kenkiä...

TeSa kirjoitti...

Jos kasvi viihtyy huoneilmassa hyvin, sitä voisi kesän ulkoiluttaa terassilla.

Enpä muuten hokannutkaan, että kevääntuloa voisi vauhdittaa vaatekaupan kautta... ;)