Tahattoman pitkä tauko ei ollut mitenkään etukäteen suunniteltu, aika vain tuntuu katoavan.
Rikkonaiset päivät, täystyöllistetyt illat ja paljon ajoa suuntaan jos toiseenkin.
Muutama koulutyö pitää saada valmiiksi ensi viikon puoliväliin mennessä. Toista en ole edes aloittanut, joten nyt olisi ryhdistymisen paikka. Mutta kun väsyttää. Nukkuisin tuon 10 tuntia joka yö. Se piristää kummasti, kun saan univelkoja karsittua, kulkee ajatuskin paljon paremmin.
Ostin taannoin 5 €:lla valkoisen ehjän teekannun kirppikseltä, jos askartelisin tästä vaikka jotain. Kotona sitten emmin, että en taida ihan heti ainakaan porata reikää kannun pohjaan, vaan
voisin käyttää kannua kattauksessa näiden ruusumukieni kanssa, joihin ostin ennen joulua tarjoilulautaset Sokokselta.
Eriparisuus tuo kattaukseen kivaa särmää, kun kaikissa astioissa on yhdistävänä värinä valkoinen.
Tosin lautasia minun pitää vielä käydä ostamassa muutama lisää, että kaikille mukeille olisi samanlainen.
Pirtin pienen sohvapöydän päälle olen laittanut mummuni aikanaan virkaamaan liinan. Ihailin aina ohuesta langasta virkattuja paloja, joihin minun kärsivällisyydelläni ei ole mitään mahdollisuutta.
Kiitos teille kaikille, kun muistitte maanantaina!
2 kommenttia:
Kaunis kannu ja astiat. Hassua kun sanot ettei kärsivällisyys riitä palojen virkaamiseen Ehkä mummusi olisi ajatellut samoin sinun tekemistä upeista lasitöistä Minä ainakin ihailen kärsivällisyyttäsi niiden ja kaikkien muidenkin töittesi kanssa.
Ehkäpä mummuni olisi sanonut ajatuksesi juurikin noin.
Itseni tuntien, en tykkää piperrellä neulan ja langan kanssa langanpäitä piiloon.
Lähetä kommentti