tiistai 12. kesäkuuta 2012

Lapsen pinnasänky

Tässä kaikessa puuhastelussa on ollut pakko ottaa jonkinlainen aikataulu jota noudattaa, mutta valon vähäisyys tuppaa harmittamaan. Iltasella pakkasi päälle kunnollinen sadealue ja jostain kaukaa kuului ukkosen kumahdus.
En halunnut kantaa ajetun nurmen silppua märissä kengissäni juuri siivotun luhdin lattiolle, vaan jätin työn sikseen. Jatkan luhdin viimeistelyä juhlakuntoon paremmalla kelillä.
Kuvailin yhdessä huoneessa olevan lasten sängyn. Sängyn on aikanaan appeni nikkaroinut nuorimmalle lapselleen, miähellelleni, kohta puolen vuosisataa sitten. Tässä pinnasängyssä ei olekaan nukutettu muita lapsia. Vanhinta lastamme varten se piti ottaa käyttöön, mutta sänky ei sopinutkaan kokonsa puolesta vanhan pirttimme makuuhuoneeseen.
Luhdissa tällä on hyvä paikka muiden vanhojen huonekalujen ja esineiden kanssa.
Pienen vihreän jakkaran olen saanut siskoltani. Hän tietää mikä minuun vetoo.
Jakkaralla olevilla ruskeilla kengillä on miäs piänenä poikana juossut.
Kauniin taulun olen ostanut kirppikseltä.
Samoin lastenkirjat.
Nallet olen saanut äidiltäni.
Ihanat punaiset sukset joissa on kuulemma vikaa, kun eivät toimineet. Näin tokaisi vanhin lapsemme.
Sängyn päädyssä näkyy hämärästi pieni vanha koulureppu, joka on miähen ensimmäisiä koulureppuja.
Tähän pinnasänkyyn olen suunnitellut tekeväni jonkin kauniin peiton. Tämä Orvokkipeitto CAL 2012 voisi olla yksi mahdollinen malli.

4 kommenttia:

Pami kirjoitti...

Täälläkin tulee vettä tällä hetkellä oikein reippaasti.

Tuo teidän luhti on aivan ihana!!!

intsu kirjoitti...

Paljon vanhoja oman perheen esineitä säilynyt. Mullakin on pinnasänky,joka on tehty 70-vuotiaalle serkulleni,sitten siinä on nukkunut veljeni,minä,kaikki laspsemme ja osa lapsenlapsita ja vieläkin se on mummolasänkynä pienille yövieraille.

Heleena kirjoitti...

Ihana tunnelma, luhtinne on täynnä muistoja!

sartsa kirjoitti...

Minulla on ollu pienenä tommoset sukset, mut siniset. Monoissa oli ura nilkan takana, johon vaijeri venytettiin.