Kiertoon

Muutama kuukausi sitten laitoin itseni paikallisen kirppiksen listoille, haluan loossin muutamaksi kuukaudeksi vuokralle. Heinäkuu on ollut kokeilua, ostaako kukaan mitään? Väki shoppailee alennusmyynneissä, kiirehtii paikasta toiseen, että ehtivät kaikki kesän pakolliset riennot muutaman lomaviikon aikana kiertää.

Sen verran ollaan jääty plussan puolelle, että taidan maksaa vielä seuraavankin kuukauden pöytävuokran. On nimittäin vasta sohaistu pintaa, mitä tulee pois laitettaviin.

Lasten pieneksi jääneitä siistejä vaatteita on lähes joka kokoluokassa pistetty jemmaan ajatuksella, joskus ennätän viemään kirppikselle.

Hinnoittelussa olen käyttänyt periaatetta, itse en maksa käytetystä tuotteesta uuden hintaa. Minuun ei tee kirparilla minkäänlaista vaikutusta, jos tuotteessa on alkuperäinen hinta näkyvillä. Varsin nopeasti teen päätelmiä, ostanko vai en.

Omat myyntituotteeni hinnoittelin niin alhaisiksi, että ei ole sillekään kynnys ostaa, joka sen todella tarpeseensa tarvitsee.

Kartiolankoja, käsityölehtiä ja puikkoja myyn pois yli oman tarpeeni. Nekin lähtee halavalla. Tosin kartiolankoihin ei moni sorru, ne kun pitää kerrata, jotta niistä saa neulottua tai virkattua jotain. Mutta ehkä niissäkin se hinta, alk. 0. 20 €/kartio olisi ostajaystävällinen.

Mahdollisimman edullisesti, että minun ei täytyisi kantaa takaisin kotiin mitään myyntiin vietyä tuotetta.

Se mikä eniten tässä myyntitouhussa ottaa kupoliin on ihmisten välinpitämättömyys. Heitteleekö kaikki kotonaankin tavaroitaan ylt'ympäriinsä? Pudottelee lattioille, onko selkä kipeä? 

Moni tietysti kantaa ostamiaan tavaroitaan sylissä, mutta onko siltikin pakko sotkea kaikki paikat?

Lähes päivittäin on jompi kumpi meistä miähen kanssa käynyt ohi ajaessaan siivoamassa pöydän. Siisti pöytä myy paremmin ja tyhjäksi jääneet henkarit on viety niille tarkoitettuun paikkaan.

Vielä on penkomatta kangasvarastoni, verhot, kengät ja mattopinot. Sitähän voisi jatkaa tätä loputonta listaa vaikka kuinka pitkään ja pidentää samalla kirppispöydän vuokraamista, kunnes kaappien ja hyllyjen takaseinät näkyy jälleen. 

Eikä siltikään tule tyhjyys!

Kuvissa oleva mekko löytyi eilisessä siivouksessa. Olen ommellut sen tyttären baletin joulunäytökseen monta monituista vuotta takaperin. Tämä ei lähtenyt myyntipöydän täytteeksi, vaan siirtyi kotona vaatepuulle ja näkösälle.

Näiden myyntiviikkojen aikana olen yrittänyt hillitä ostovoimaani, enkä ole tuhlannut myyntitiliä laisinkaan. Tänään sitten sorruin tällaiseen ihanan vanhaan kahvimyllyyn, joka suorastaan pyysi päästä luhdille kaveriksi toisen vanhan myllyn vieren.

Joskus se itsehillintä vain pettää...