keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kotihiiri

"Kuule, neiti Hiirinen, miss' on talos pikkuinen?" sanoi kissa.
"Aivan alla lattian, minä, polo, asustan", sanoi hiiri.
"Yksin ikävä on sun, luokses anna tulla mun!" sanoi kissa.
"Sisään et voi mahtua, mull' ei ruuan rahtua", sanoi hiiri.

Näin alkaa lasten aarreaitan runo, jonka sain tämän ihanan pienen hiiren mukana, kun rehvattiin Kristiinan kanssa viime sunnuntaina.
Lämpöisen valon antaa samalla tapaamisella saatu kivituikku, joka on yhtä kaunis valolla kuin ilmankin.
 "Kun en pääse talohon, tule tänne valohon", sanoi kissa.
"Liiaks siitä vaivaa lie, vaarallinen mulle tie", sanoi hiiri.

4 kommenttia:

KristiinaS kirjoitti...

Sait taas niin kivan kirjoituksen aikaiseksi, sulla on taitoa vähän kaikkeen.

intsu kirjoitti...

Söpö kiva hiirulainen nätin runon kera:)

MarLi kirjoitti...

Tiesithän että tuo suolakivi puhdistaa... sielua ja ilmaa, se sytytetään silloin kun halutaan vaihtaa energiaa :)
tervehtymistä polveen, hyvin on mielessä omakin polvileikkuu kun joka päivä polvi on kipee... toivottavasti sun vaiva häviää leikkauksesta toipumisen myötä.

TeSa kirjoitti...

Kiitos, kiitos.
Polven paraneminen vie aikaa, vaikka päällisin puolin kaikki näyttää jo hyvältä.