Yhden loppu on toisen alku

Niinhän se on, että vuosi on taas lopuillaan.
Äkkiseltään vuoteni jaottuu vain kevääseen ja syksyyn. Kevät meni opiskelun myötä nopeasti. Alkuvuodessa oli vielä monta kurssia ja loppukevät meni työharjoittelussa.

Kevään suruisin huokaus nostaa vieläkin sumun silmiin, isän kuolema oli minulle kova paikka. Ja sitä se tulee olemaan vielä kauan.
Opintojeni päättyminen ja valmistuminen oli hieno saavutus, mutta en jaksanut iloita siitä silloin.
Minua onnisti, kun sain keväällä kaksi ihanaa uutta ystävää, joiden kanssa olen saanut puhua suruni ja iloni. 
Lämmin kiitos teille molemmille!

Nuorimmaisen konfirmaatiojuhla oli onnistunut ja hieno. Lähes kaikki kutsutut saapuivat ja juhla oli pojalle mieluinen. Nyt on kaikki lapset ripitetty.
Omat valmistujaiseni olivat siitä noin kuukauden kuluttua. Näiden juhlien jälkeen laskin, että olin muonittanut n.100 henk. muutaman kuukauden aikana.

Syksyä odotin innolla, kun olin tarjonnut eri opistoille kursseja pidettäväksi. Sain neljä ryhmää, joista vain yhteen tuli tarpeeksi osallistujia. Olin siitä niin iloissani, tätä haluan tehdä! Olen osa-aikatyöläinen.

 Syyskauden loputtua kurssilaiset antoivat kauniin kukan ja kortin. Kiitos teille ihanat! Tammikussa jatketaan jälleen.

 Pitkään jatkunut neulejumini ei meinaa helpottaa laisinkaan. Langankulutus on ollut vähäinen, 11.310 kg koko vuonna.
Tässä kohtaa onkin hyvä merkata muistiin, että langanostoon en kuitenkaan sortunut kuin muutaman kerran. Eli vuosi meni miinuksen puolelle, lankakasan vajautta havaittavissa. 

 Käsityövuoteen on mahtunut monelaista työtä koruista, vaatteisiin. Lasista askarteluun. Ja kaikkea siltä väliltä.
Oikeastaan mitä koti tarvitsee ja ketä lahjon vuorollaan. Kätevää ja palkitsevaa työtä. Mitään uutta tekniikkaa en vuoden aikana, opintoja lukuunottamatta, opetellut. 
Vanhojen taitojen ylläpito ja omien varastojen tyhjentäminen on ollut hyvää terapiaa kaikessa kaaoksessa.

Syksyn menoa hiljensi jalkaoperaatio, joka ei koskaan tule parantumaan kunnolla, mutta eihän se liieemin ole menoani haitannut kipuillessakaan. Ehkä hiukan vain.
Mitä nyt "lähdöt" ovat hiukan hitaampia, mutta kun saa vanhan dieselini liikkeelle, niin sitä ei taas pysäytä mikään.

 Kun kukaan ei kuitenkaan muista viime kesän jatkuvia sateita, niin nehän on hyvä kirjoittaa muistiin ja esittää pikkainen toive yläkerran suuntaan. Ensi kesälle vähemmän vettä ja enemmän lämpöä.
Varsinkin kun pääsen taas hiukan paremmin konttailemaan puutarhatöitä. 
Suunnitelmissa ei ole mitään isoa ja näyttävää, vaan perusparannuksia ja kohennusta suuntaan jos toiseenkin.

Jotain uutta ja mukavaa on odotettavissa alkavassa vuodessa. Jotta sen hyvyys ja taika ei häviäsi, niin kerron kun on aika.

Bloggaamisen ihanuus on siinä sen vapaus, kirjoitan mitä haluan, kommentoitte, jos siltä tuntuu. Olette hyvä mauste, kirjoittamisen suola.
On aika kiittää teitä kaikkia tästä kuluneesta vuodesta ja toivottaa uusi ja parempi vuosi 2013 alkavaksi!