Kurki

  

Pilvet tummina taivasta sousi,
toisten aurana lähtevän näit.
Usva huuruna suosta jo nousi,
siipirikkona rannalle jäit.
Sinut jäiseltä suolta mä löysin
ja taistelun jälkeen köysin
sinut suojaan talveksi sain.

Pari pihlajan oksaa mä taitoin,
niistä lastan siipeesi tein.
Latoon lämpimän paikan mä laitoin;
Sinne päivittäin ruokaa mä vein.
Luottamuksesi ehkä mä voitin,
jos kädestä syöttää koitin

sinä katsoit ylpeesti vain.

 

Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sinitaivaalla korkeuksista
sinun laulusi vapaana soi.
Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sama kaipuu mun kaupungista
tänne korpien kätköön toi.

Kevään aurinko lämpönsä antoi
hauraat kinokset sulattaen.
Olit terve ja siipesi kantoi.
Kevään vaistosit, ymmärsin sen.
Hetken siivillä iskien sousit
ja tuntien voiman nousit,
kevättaivaan sineä päin.

Huusit lähteissä kiitokseks kerran,
minä pisteen vain taivaalla näin.
Kauan katselin usvaista rantaa,
sun siipesi kauas kantaa,
minä maahan vangiksi jäin.

Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sinitaivaalla korkeuksista
sinun laulusi vapaana soi.
Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sama kaipuu mun kaupungista
tänne korpien kätköön toi.