Pääsiäinen

Auringon valo kertaantuu keltaisissa höyhenissä ja kirkkailla lasipinnoilla, paljastaen samalla sen valtavan pölyn määrän, jota ohimennen aina huiskin pois. Mistä sitä oikein riittää?

Pääsiäisen päivät ovat tuntuneet pitkiltä ja näihin päiviin on mahtunut monenlaista touhua.  
Lauantain olin töissä, lähes yksin koko päivän. Margaretan kukinnot ovat aukeamassa, siniviuhkat ojentelevat pitkiä oksiaan ja neilikoista näkee kukinnon värin. Niin kaunista. 
Pitkät tovit kuljin kastelemassa kukkia, osan aikaa ehdin istuttaa uusia taimia ja siivota jälkiäni. 

 Olisin tahtonut lauantai-illan myöhäiskirkkoon, alk. klo 23.00, mutta en jaksanut. Aamukello soi 4.40 ja silmät tuntuivat niin raskailta ilta ysiltä, että kohta kymmeneltä nukahdin. Sen verran ennätin miähiltä kysyä, että oliko laskettelureissu onnistunut. Oli ja pojalle ompelemani kollari oli hyvä.

 Sunnuntaina kävi nuoriso, pojan perhe. Perinteisiin pääsiäisruokiin emme ole koskaan innostuneet, vaan teimme tortilloja ja ison astian raikasta hedelmäsalaattia.

 Tämä pyhäpäivä, maanantai, menee koneella istuen ja kirjoitellessa erinäisiä kaavakkeita. Käännellen ja mutustellen sanoja, yritän olla toistamatta itseäni ja erottua joukosta.

 Nyt olisi uuden kässyn aika. Se vaatii hiukan suunnittelua, mallitilkkua ja laskukaavoja. Valmis ohje olisi tervetullut, että saisi heti aloittaa, puikot vain esiin ja silmukoita luomaan. Se olisikin helppoa.
Sain yhden neuleen valmiiksi, tänään kuvattavaksi, joten uusia töitä otetaan vastaan.