tiistai 23. huhtikuuta 2013

Santtu

Kukkavarren avautumista on kiva seurata, vaikkakin se on hidasta. Muutamassa viikossa kukinnon taipuisa varsi ojentautuu korkeuksiinsa ja avaa terälehtensä ihailtavaksi. 
Olen joskus aiemminkin kuvannut samaisen Saint Paulian, jolla on jotain samankaltaisuutta Soilikin kukinnon kanssa.
Kaunis valkoinen, lilahtava sävyinen kukka ei ole suuren suuri, mutta sitäkin mielenkiintoisempi monine torvimaisine kukkineen.
 Tyttären kissat ovat etsineet emoaan joka päivä, ei vaan löydy. On kurkittu ikkunasta ja pidetty liikenneseurantaa, ei vaan löydy.
Pieni episodi, natun ensimmäinen kiima, osui hoitopäivien alkuun. Eristimme kissat päivän ajaksi eri huoneisiin.
  Edessä on vielä monta hoitopäivää, eli saunapäiviä.
 

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niillä on varmaan ikävä emäntäänsä.äiti

TeSa kirjoitti...

Niin on, menosta ja metelistä päätellen =)

Eija kirjoitti...

Voi, muistan meidän mirrin moukunat.... Aina ei onnistuttu pitämään kissaa aisoissa tuli muutamat pennut, niiden menoa oli kiva seurata ja kaikki saivat aikanaan hyvän kodin. Tsemppiä ;D

TeSa kirjoitti...

Ääntä kyllä riittää. Kolli on kyllä leikattu, ettei ole pelkoa pentueesta.