Olen joskus aiemminkin kuvannut samaisen Saint Paulian, jolla on jotain samankaltaisuutta Soilikin kukinnon kanssa.
Kaunis valkoinen, lilahtava sävyinen kukka ei ole suuren suuri, mutta sitäkin mielenkiintoisempi monine torvimaisine kukkineen.
Tyttären kissat ovat etsineet emoaan joka päivä, ei vaan löydy. On kurkittu ikkunasta ja pidetty liikenneseurantaa, ei vaan löydy.
Pieni episodi, natun ensimmäinen kiima, osui hoitopäivien alkuun. Eristimme kissat päivän ajaksi eri huoneisiin.
Edessä on vielä monta hoitopäivää, eli saunapäiviä.
4 kommenttia:
Niillä on varmaan ikävä emäntäänsä.äiti
Niin on, menosta ja metelistä päätellen =)
Voi, muistan meidän mirrin moukunat.... Aina ei onnistuttu pitämään kissaa aisoissa tuli muutamat pennut, niiden menoa oli kiva seurata ja kaikki saivat aikanaan hyvän kodin. Tsemppiä ;D
Ääntä kyllä riittää. Kolli on kyllä leikattu, ettei ole pelkoa pentueesta.
Lähetä kommentti