Tavarapaljouden joukossa oli paljon sellaisia valokuvia, joista meillä ei ollut mitään käsitystä, keitä tässäkin on. En halunnut pitää itselläni tällaisia tuntemattomien kuvia, jolloin seuraavaksi omat lapseni olisivat aikanaan olleet samojen kysymysten edessä.
Kuvailin kaikki, laitoin sähköpostia ja kyselin josko joku tunnistaisi tai osaisi ohjata minut toisaalle kysymään, kuka ja koska.
Sain aika nopeasti isäni serkulta kattavan selostuksen ja näin pääsin lähettämään vanhat kuvat niiden oikeille omistajille. Olin tyytyväinen tähän siivoukseen. Toivottavasti oli vastaanottajakin.
Itseäni ei henkilökohtaisesti sukututkimus kiinnosta, mutta joku on sellaisen tästä suvusta tehnyt ( alk. v. 1952 ). Taidan kirjoittaa samalla oman lähihistoriani kirjan tekijälle, korjata oman syntymäaikani ja lisätä nuorimmaisen.
Samalla lisään isäni ja hänen tätinsä kuolinajan. Pientä historiaa, mutta joskus joku saattaa kaivata juurikin näitä tietoja, jotka on sitten helppo tarkistaa Sulkavan suvun historiasta.
Kannan korteni kekoon ja mahdollistan näin kirjan uusintapainoksen, tämä omani on 3.painos, pysyvän kohdaltamme ajantasalla.
4 kommenttia:
Olen seuraillut mielenkiintoista blogiasi. Tänään täältä sitten löytyi kuva kirjasta, joka on myös minun hyllyssäni vaikka en tiettävästi jälkipolviin kuulu, mutta sukututkimus on harrastus muiden "näpertelyjen" ohella. Hienoa ettet heittänyt kuvia roskiin vaan etsit niille omistajan. Meidän kaikkien pitäsi muistaa nimetä valokuvat ettei jäisi jälkeen "tuntemattomien" kuvia. Olen juuri nimeämässä äitini albumeissa olevia kuvia tosin osaa jää tunnistamatta, kun hän on lähes sokea. Huomenna ajelen Ikaalisiin sukututkijoiden kokoukseen, josta sukuni äidin puolelta on kotoisin.
Terveisin Pirjo
Mielenkiintoista se sukututkimus.
Poistin toisen kommentin, blogger lähetti sen nim. tuplana.
Lähetä kommentti