Oma kesäni alkoi jo maaliskuun alussa, kun pääsin vehreyteen kasvihuoneelle. Siellä ne päivät ovat mennä hujahtaneet kuin huomaamatta ja tällä viikolla teen viimeistä työviikkoani kasvien parissa.
Kesälomaa minulla ei ole, ei sitä lyhyttäkään, jonka poika sentään sai pidettyä ansaitusti.
Perusterve nuori on ollut häiriköimässä ajollaan taajamaa, tai sivuteitä, mutta liikkeellä kuitenkin.
Jokin roti tähän kaikkeen tullee, kun opinnot alkavat tänään aamupäivällä ja kiakkokausi tuli jo korkattua viime viikolla. Reenejä ja opiskelua, kaikki rötvääminen ja myöhään valvominen saa jäädä historiaan.
Ajokilometrejä on takana tuhannen enemmän kuin isällään ja lisää rapsahtaa, kun linja-autokyyditys ei oikein nappaa näin lämpöisillä keleillä.
4 kommenttia:
Siitä se sit taas alkaa, opiskelu.Tsemppiä!äiti
Tuota se tahtoo nuorten elämä olla. On siinä taas opettelemista normiarkeen, että aamuisin heräävät ajoissa.
Meillä kaksoset saivat ajokortit eilen ja perjantaina, joten autoihin kertyy kilometrejä oikein urakalla.
Äkkiä se kesä vilahtaa ohi, on se niin lyhyt.Siksi on hyvä, että nuorisokin saa vähän rennommin elellä hetken. Kyllä sitä talvella sitten taas saa tsempata kaikin voimin. Itsekin jo vähän viileämpiä kelejä odottelen, vaikka kesä muuten saisi jatkua vaikka vuoden ympäri.
Hyvä se on itsensä nollata, jaksaa lähteä hymyssäsuin aamuisin matkaan. Ainakin viikon ajan.
Lähetä kommentti