Näinhän ne langat kohtaa, kun hetken niitä siirtelee paikasta toiseen.
Toisistaan tietämättömät langat Ilona ja Tivoli, Novitalaisia molemmat, tuskin tapasivat toisiaan edes lankatehtaassa, mutta telkkuhuoneessamme kylläkin.
Tänään on muuten Ilonan nimipäivä, onnea!
Näistä kahdesta, melko saman vahvuisista langoista, virkkasin Bavaria peiton. Ei tilausta, ei tarvetta, mutta aika kauppaa tavaran. Näin uskon.
Koko 0, 80 x 0, 80 m
Langankulutus 0, 440 kg
Koukku 4, 5 mm
Kesällä virkkasin kaksi samanlaista peittoa, joista toinen odottaa edelleen valmiiden töiden laukussani.
Hyvä olla jotain joskus valmiina, on sitten antaa kun on aika.
Heikun keikun Juva ja siellä Anja, kiitos terkuista!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Oi, kuinka herkkä peitto, kyllä siinä pupujussin on hyvä ottaa pienet torkut ;-) Isäni aina sanoi että kyllä aika tavaran kaupittaa.
Peittohan sopii sisustuselementiksikin näköjään.
Tolla periaatteella miäkii käsitöitä teen. Kyllä ne joskus johonkin katoaa. ;)
Minulla jäi sit vaiheeseen toi malli.Kaunis peitto. äiti
Ihanaakin ihanampi peitto. Tykkään kovasti mallista ja sävytkin on hyvät. Muuten miten niin kiimaa käsissä enempi kuin työssä. Ei siinä minun lampunvarjostimessa käytetty liimaa ollenkaan:)
Ihana peitto ja mukavat värit :)
Sievä peitto!
Onpa suloinen peitto!
Toivottavasati joskus minukin tämän hetkiset katoavat. Sukat kyllä ovat katovaa tavaraa. Hempeä peitto varmasti löytää kaverin!
Hieno on tämänkin värisenä. Vaan, meillä on hyvässä käytössä tuo vihreä ja siihen olemme kovasti tykästyneet :).
R
Hieno peitto ja ihastuttava kehto.
Oi, miten nätti peitto!
Minulla valmiit työt eivät säily lainkaan vaan minä huppanan jakelen ne heti etiäpäin.
Kiitos teille kaikille.
Minusta on ihanaa, kun on jotain pientä varastoissani, on aina ottaa, kun tarvitsee.
Luulenpa, että tämäkin peitto löytää käyttäjänsä aikanaan.
Lähetä kommentti