maanantai 28. lokakuuta 2013

Tuplat

 Taakse jäi kiakollinen ja työllinen tupla viikonloppu. Olin sekä lauantain, että sunnuntain töissä, jonka jälkeen siirryinkin sujuvasti mukaan kiakolliseen hurmaan.
No, sujuvasti ja sujuvasti. Jälkimmäiseen peliin Alavudelle, nukuin lähes koko matkan. Liekö syynä nihkiö, tuo ohiajettu opiskeluaikainen Kihniö tauti, kun väsytti niin peijakkaasti?
Matkalla heräsin huomaten, että olen ollut ihanan aarreaitan läheisyydessä reilun vuoden tuntematta minkäänlaista vetoa paikkaa kohtaa. Miten ihmeessä olen voinut missata tämän, eikä matkaakaan ollut kuin 30 km? Pahus!
Joskus sitä vaan ei tajuu. Kässymessuilla teen aina kierrosen heidänkin osastolleen, enkä yleensä lähde tyhjin käsin kotiin.
Messuja odotellessa.
Mutta kiakkoon. Oli nuorimmaisen pelivuoro verkon vartijana ja onhan silloin pelissä ihan toisenlainen fiilis. Käymme kyllä seuraamassa pelejä myös muidenkin maalivahtien pelatessa, mutta emme näin pitkillä matkoilla.
Yhteiseen linja-autoon ei pääse vanhemmat mukaan, kiitos aiemman joukkueen opettavaisten äitien, kun eivät ole osanneet pitää suutansa kiinni.
Matkaamme siten miähen kanssa kahden, eikä tälläkään pelireissulla ollut muiden poikien vanhempia katsomossa kuin me.
Matkaneulomuksiin, kuten en muihinkaan neulomuksiin ole pystynyt panostamaan pitkiin aikoihin, mutta pienen sukan sain tehtyä kotimatkalla valmiiksi.
Kiitos teille kaikille, jotka sanoillanne olette minua ilahduttaneet. Harvoin päivittyvä blogini on ollut mielessäni jälleen kerran. Josko lopettaisin vallan, kun ei vaan ennätä panostamaan asiaan. Hyvää uutta viikkoa teille, 

8 kommenttia:

Hepsi kirjoitti...

Elähän huolehdi! Ihan useastihan sinä minun mielestäni päivität blogiasi. Minä päivitän harvemmin.
Meilläkään ei enää isompien poikien pelimatkoille otettu vanhempia bussiin tuolla ylemmällä tasolla. Sitten taas täällä vähän vaatimattomammissa ympyröissä otettiin. Tuntuuhan se ekologisesti suurelta tuhlaukselta, kun bussiin mahtuisi, mutta sen sijaan vanhemmat ajavat henkilöautolla perässä. Yhdellä valmentajalla oli selvät pelisäännöt. Pojat istuivat linja-autossa edessä, joten hön sai pidettyä heille palaveria, ja vanhemmat istuivat takaosassa. Se toimi. =)

KristiinaS kirjoitti...

Just juu, kerran tai kaksi olet kirjoittanut harkitsevasi blogin lopettamista tms. Ei siitä mitään tule, et osaa olla poissakaan. Mitä sä sitt tekisit kaikille kauniille kuvillesikaan.
Kirjotat kun siltä tuntuu, ei se mitään haittaa jos harvemmin päivittyy vaan tuntuu sulla asiaa olevan ainakin kerran viikossa.

Eija kirjoitti...

Älähän huolehdi päivitysnopeudestasi. Kirjoittelet silloin, kun tuntuu siltä, niin minäkin teen... :D

Rantapuikko kirjoitti...

Ota ihan rauhassa vaan.. innostusta on joskus enempi ja vähenpi. Kuitenkin parenpi vähä kuin ei ollenkaan.. Siis omaan tahtiin vaan =))

Sari kirjoitti...

Harvoinhan minäkin päivitän omaani, mutta kirjoitellaan harvemmin. Kiva silti aina käydä kurkkimassa josko on jotain mukavaa tapahtunut.
Mukavaa syksyn jatkoa!

Sartsa kirjoitti...

Korumateriaalit on aina mielenkiintosia ja kauniita Olen tosin hamstrannu niitä kotiin, enkä oo ehtiny (inspis menny ohi) tehä yhtään korua. Sekin kyllä vaikuttaa, kun en ite oo oikein koruja pitävä ihminen.

Pirena kirjoitti...

Harvoin minäkin omaani päivitän, kun ei valmistu mitään käsityötä, enkä osaa muusta oikein kirjoittaa. Sitten kun harvaan päivittää, ei osaa sitäkään vertaa.
Sinulla on täällä aina kaikkea niin kaunista ja monenlaista esiteltävää, että ei haittaa vaikka lukee sitten useamman kirjoituksen kerrallaan.

Inna Vaara kirjoitti...

Hei, aika monta vuotta olet kuitenkin ahkerasti blogia päivittänyt. Itse olen vasta vuosi sitten aloittanut, mummi-iässä. Aiemmin en olisi osannut keskittyä blokkaamiseen ollenkaan. Kiva on nykyään toisten aikaansaannoksia tutkia blogimaailmasta, kun en ole toistaiseksi edes FB:ssa. Joten toivottavasti jatkat!