Tähän aikaan tai oikeastaan vähään aikaan, ei ole yhtään kiinnostanut minkäälaiset pihatyöt. Liiemmin ollut sitä aikaakaan asiaan paneutua. Silti tai siitä huolimatta - ensi kesä jo mielessä siintävi - haki miäs toissailtana kasvarilta kaikki pelakuut pois.
- Mihin ne laitetaan? Pesuhuoneeseen?
- Joo, vie sinne.
Eilen aamusta kävin kurkkaamassa kuinka kukat olivat pärjänneet monen tosi kylmän pakkasyön jälkeen.
Ei pesuhuoneessa!
Ei kodinhoitohuoneessa!
Missä ne on?
Aa, saunassa. Lämmittelemässä lauteiden täydeltä.
Minun ihanat, suuret Mårbackan pelakuut tursusivat ihan ovelle asti.
Pienemmät ja kompaktit tämän kesän pelakuut ovatkin hiukan piilossa näiden kanssa.
Nyt nämä täytyisi saada sopimaan pirtille talvehtimaan. Täytyy karsia oksia ja kukintoja, jotta ensi keväänä kukat olisivat taas hyvässä iskussa uutta kesää vastaanottamassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Upeasti kukkivat. Meillä on nyt 10 cm lunta.
Ihanasti tursuilevat:)
Mullakin on parvekkeella pelargoniat täydessä kukassa, hankala on niitä talven yli viedä kerrostalossa....
Joskus tuntuu, että kesä loppuu kesken, kun kukat vielä kukkivat.äiti
Minulla on kaksi KaisaKallio pelakuuta, jotka koitan taas saada talvehtimaan. Minulla ei vain ole oikein sellaista sopivan viileää valoisaa tilaa. Mutta jos kuitenkin onnistuisin.
Upea tuo sinun pelakuu meresi.
Upea saalis!! :o)
Siirsin omat pelakuut sivuvinttiin - saan sitten taas ekväällä kantaa kompostiin. Ei vaan syksyllä raaski laittaa...
mitenköhän tommonen pelakuu pitää talvehdittaa? Mulla on se yks parvekkeella koko kesän hienosti kukkinut, josko se ensi kesänäkin olis elossa?
Minähän olen tunnetusti sellainen laiska kukkien hoitaja, enkä liiemmin hoida talvehtiviakaan.
Monet talvet pelakuuni ovat olleet kodinhoitohuoneen ikkunalaudalla, josta huomaan kastella kukat niiden sitä vaatiessa.
Tila on lämmin, saunan vieressä. Kukat joko menestyvät tai ei, mutta joka vuosi ne ovat samalla paikalla viihtyneet. Lämmössä ja huonossa hoidossa.
Okei, pidän siis pelakuuni sisällä ikkunalaudalla, kastan vähä ku muistan, jos muistan. En siis vie kellariin pimeeseen yksin olemaan unohduksissa.
Älä vie, parempi näkösällä, kuin vallan unohduksissa.
Lähetä kommentti