Kooste

 Voi jeekuna miten onkin niin vaikea tavailla kasaan menneen vuoden saldo? Ihan tosissani mietin loppusyksystä, onko minulla mitään sanottavaa, kun käsityöblogini ei päivittynyt kässyillä, vaan kaikella ihan muulla.
Nyt kun tein yhteenlaskun vuoden aikana tehdyistä käsitöistäni, langankulutuksesta, olen kuluttanut lankaa himppasen verran enemmän kuin edellisenä vuonna. Tämän vuoden saldoksi jää 12,980 kg. 
Mikään valmis käsityö ei nosta päätään toisen yläpuolelle, mutta olen iloinen, että sain selätettyä Harunin ohjeen neljästi.
Monta silmukkaa on tallentunut erilaisiin sukkalankoihin, jolloin olen pysynyt tavoitteessani, käytä aina sukkapuikkoja, kun et keksi mtn muuta neulottavaa!
Siksi näistä bloggauksistani on tullutkin niin tylsiä.

 Sukkien neulominen on ollut kohdallani oikeasti hyvinkin terapeuttista, vastapainoa kovalle työnteolle, kun en ole jaksanut suunnitella muuta.
Vajaan vuoden työttömyysjaksoni muuttui mukavan työn myötä iloiseksi puutarhuriksi, kun pääsin keväällä aloittamaan työni kasvihuoneella.
Se jatkuikin sitten aina lokakuun lopulle 3 krt viikossa (kellon soidessa 3. 45), vaikkakin aloitin elokuun puolivälin jälkeen keittiöapulaisena uudessa lounaspaikassa.
Koska en edellisenä syksynä tiennyt työllistymisestäni, tarjosin eri opistoille lasityökursseja, joista yksi tärppäsi.
Huonomallakin laskukaavalla laskien tämä nainen oli menossa syksyn aikana lähes kaiken aikaa.

 Univelkaa on koetettu nukkua nukkumalla opiston loman aikana. Ihan käsittämättömän hyväuniseksi olenkin osoittautunut, kun lyhyelläkin automatkalla saatan ottaa ettoset repsikan paikalla. Joululomani jatkuu tällä hetkellä loppiasen pyhien yli, jolloin taas mennään. 
Vapaat ei ole menneet ihan leväten, ehei. Meillä tehdään kahden huoneen pintaremppaa, joten luvassa on moneksi päiväksi myllerrystä, liiman ja maalinkäryä. 

Kuluneessa vuodessa oli paljon aihetta juhlaan. Nuorimmainen päätti peruskoulunsa, tytär omat opintonsa, jotka juhlittiin miähen täyttäessä täysiä kymppejä.
Meille on ilmestynyt astiakaappiin mahdottoman vanha muki, siinä lukee 50 v!
Kesän lopun huipennus oli syyskuun alun hääjuhla, jossa allekirjoittanut kyynelehti ihan avoimesti onnesta.

Nautin kesän kuumuudesta ja iloitsin valmiista huvimajasta. Miten minusta tuntuu, että kuumista, lähes käsittämättömän hikisistä työpäivistä on kulunut ikuisuus aikaa?
Työhuoneelle valmistui pieni pihatie, joka on syksyn sateissa enemmän kuin onnistunut ja käytännöllinen. Ei jää auto sutasemaan nihkeeseen nurtsiin kuorma päällä.

 Aina kun ennätän, aloitan uuden prokkiksen. Nyt pitäis, siis ihan todella pitäisi! suunnitella yksi lasityö, mutta jäin kiinni koukkuun, enkä millään malttaisi lopettaa.

Nostan maljan kohti uutta vuotta teille ja meille!

( bloggaajan kuva Teemu Leppänen)

Mietin elettyä elämää, 
nyt kun vuosi vaihtuu tää.
Hyviä hetkiä vuodessa tässä,
toisinaan kyynel kimmeltämässä.
Terveys, koti, ystävät hyvät,
siitä muodostuvat elämän jyvät.
Elämän raanua kutoessa,
raitojen värejä valitessamme,
kirkkaat värit, ilon juovat, 
tummat raidat osansa tuovat.

uuden vuoden runoja sivuilta ....