perjantai 16. toukokuuta 2014

Kepeästi loppuviikkoon

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt. Todellakin mennyt. Ja minä mukana. Pahuksen siitepöly on pitänyt olon kurjana monta viikkoa, vaikkakin olo välillä helpottui sateen puhdistaessa luontoa.
Työ kasvihuoneella on hiukan ahdistanut, kun kaikki kukka-amppelitkin aloittivat kukintansa samaan aikaan. Hatsuih!
Lääkettä on mennyt monta nappia.
 Pyhästi olen päättänyt, että mitään en osta, jos se ei ole välttämättömän ostoksen listalla. On ollut ihan mahdotonta pitää älä osta mitään - päivää, kun halavalla saa. Halvalla ja halvalla, kun paljon ostaa.
On ostettu laattoja pesuhuoneen ja saunan lattiaan. Paneelia ja listaa vessan seinään. Valaisimia, hanaa, liittimiä, laastia ja, ja, ja... Hintoja on vertailtu netistä, eri kauppaliikkeiden listoilta ja punnittu asiaa, jos ei ihan vielä kaikkea tällä kertaa. 
Monta ihanaa juttua odottaa, kunhan saadaan kaikki paikoilleen aikanaan.
Nyt vasta revitään ja raavitaan  vanhaa pintaa irti.
 Kummitytöltäkin tuli kiva tekstariviesti, jossa hän ilmoitti päivän ja paikan jolloin talven harrasteryhmän tanssiesitystä voisi tulla katsomaan.
Näimme vajaan kahden tunnin aikana paljon eri ikäisten tanssijoiden hienoja esityksiä, joita oli ilo seurata ja lopuksi tavata iloinen kummityttö sisarensa kanssa.
 Pihatyöt eivät ole tänä keväänä kiinnostaneet minua laisinkaan. Taustalla on ollut tietoisuus työpaikan menetyksestä ja sellainenhan ei suuremmin ole ilon aihetta koskaan antanut. Toisaalta sinne omaan puutarhaanhan voisi murheensa upottaa. 
Olen saanut postissa tänään ilmoituksen työsopimukseni päättymisestä taloudel....
Että se sitten siitä työstä. Kasvarilta sain kuulla, että määräaikaista sopimustani jatketaan kuukaudella eteenpäin ja jatkot aina hetki kerrallaan. Tällä mennään heinäkuun loppuun asti. Hienoa.
Ihan parastahan tässä työssä on kukkien hoito ja asiakkaat. Hyötyliikunta ja lämmin sisätyö. No, tuosta jälkimmäisestä en aina jaksa iloita, kun lämpöä on ihan hikeentymiseen asti.
 Kun oma puutarha kasvaa rikkaruohoa ja toisaalla ruoho on aina vihreämpää, niin kipaisin parina päivänä töiden jälkeen avittamaan sisareni ystävän etupihan kukkamaan laitossa. Kottureittain täyttömaata. (Kuvan pinkki ajopeli on minun!) Monta säkkiä maanparannusta ja lukemattomat määrät perennoiden taimia. Oli siellä hortesiaa, malvaa, tuijia, särkynyttä sydäntä pientä ja suurta, paljon pioneja ja kuunliljoja. Lista oli ihan loppumaton, mutta lähes kaikki saatiin yhdessä maahan tai niille paikka. 
Pitänee kesällä käydä katsomassa lähtikö taimet hyvin kasvuun.
Oman kasvihuoneen käynnistäminen on ollut pitkään vaiheessa, mutta ikkunat sentään olen saanut sieltä pestyä. Olen suunnitellut helpottavani omaa työmäärääni oleellisesti, enkä haalisi ihan kaikkea kaunista itseäni työllistämään. Nähtäväksihän tuo jäänee, kuinka hyvin onnistun tässäkin asiassa.
Niin, että kiirettä on pitänyt, kun töistäkään en ihan kahdeksassa tunnissa suoriudu kotiin. Olen luvannut joustaa omassa työajassani toukokuun ajan.  
Ja ettei kotityöt ihan tekemällä lopu, niin otimme sisareni kanssa kirppikseltä pöytäpaikan kuukaudeksi ja siivosimme hiukan omia kaappejamme, kun laitoimme isän tädin jäämistöä eteenpäin.
Nuorimman kiakkoreenit on takana ja omatoiminen reenaaminen on enemmän kuin suositeltavaa. Ulkoilu ja kikkailu pienellä pyörällä on kovin mieluisaa rauhallisella kotitiellä. 
Vaatii hiukan voimailua ja tasapainoilua.
 Kotioven eteen  parkkeerattu jätösastia kertonee, että meillä rempataan taas.
Mukavaa viikonloppua teille kaikille, 

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpahan kädet taas täynnä töitä. äiti

Anneli kirjoitti...

Kurjaa että tämän ihanan ajan joudut kärsimään allergiasta :(

Mukavaa aurinkoista sunnuntaita ♥

Päivikki kirjoitti...

Samanlaisissa ätsii-tunnelmissa täälläkin pärskitään. Toivottavasti koivun siitepölykausi on kohta ohi!

Todella kaunis peilin kehys tuolla alemmassa postauksessa.

Sari kirjoitti...

Kurjaa, että työsi päättyvät, mutta onneksi saat olla tuolla puutarhalla sentään kesän. Toivottavasti syksy tuo taas uutta työtä.