Vuorenkilvestä on moneksi

Viime syksynä intouduin kokeilemaan monen muun tavoin, kuinka vaahteranlehti taipuu ruusuksi. Ja kyllähän se kauniisti taipui. 
Vaahteramme ei ole saanut vielä kunnon syysväriä yllensä, kylmiä öitä on ollut, onneksi, vielä aika vähän.

Tänä syksynä olen pongannut monta kaunista punertavaa ruusukimppua, jotka on tehty vuorenkilven lehdistä. No, pitihän minun päästä tätäkin yrittämään, kun materiaalia on monta kymmentä ojametriä  pihan sisääntulon molemmin puolin.
Eipä tästäkään määrästä montaa pakkasen puremaa lehteä ollut ottaa, mutta muutama kuitenkin, että sai tuntuman nahkean lehden kääntelyyn.

Lehden varret ovat yllättävän paksuja. Jouduin pyytämään miästä apukäsiksi, kun en saanut sidottua kimppua omilla nakkisormillani kolmea ruusuketta ja taustalehteä enempää.

Nyppäsin tuijasta hiukan viherrystä ja sidoin kahdeksan ruusuketta kimpuksi. Miäs kävi laittamassa tämän ja kynttilän isäni hautaa värittämään.

Lamput

Kodinhoitohuoneen valaisin on odottanut valmistumistaan monta viikkoa. Olin hyvinkin tietoinen, että teen valaisimen itse, kun sitä materiaalia nyt vaan nurkista löytyy.
Lampunvarjostimet ovat aina olleet mieluisia tehdä.

Halusin jotain sellaista mitä en ollut aiemmin tehnyt. Olen hypistellyt useamman kerran värillisiä valaisinjohtoja ja miettinyt, että mihin meillä sellaisen sovittaisin. Olen nähnyt neuleilla päällystettyjä valaisinjohtoja, mutta ne eivät ole sopineet mihinkään olemassa oleviin valaisimiin.

Nytpä sen sitten tein. Neuloin värillisen tuubin kolmeen johtoon, jolloin sain taas hiukan toteuttaa itseäni. Kolmen valaisimen johtosetti on Ikeasta.

Neuloin kaikki johdot eri vihreän sävyllä. Osa langoista oli kaksinkertaisena, kun olivat niin ohuita. Tuubi jätettiin mukavasti makkaralle ja johdot luokalleen.

Varjostinkehikot saivat jäädä ruosteisiksi. Mitään ei hiekkapuhallettu, enkä kieputellut pinnojen ympärille nauhojakaan.

 Siinä ne sitten odottelivat, kehikot, seuraavaa vaihetta useamman viikon. Pyykkikorissa kuivausrummun päällä.
Kunnes viikonloppuna nukuin taas älytöntä väsymystäni pois ja sain taas jonkinlaisen vauhdin päälle, jolloin tein useamman keskeneräisen työni valmiiksi.

 Tsadaa! Vanhat pitsiliinat kunniaan ja korkeuksiin. 
Netissä notkumisesta on se hyöty, että kymmenien ja taas kymmenien sivujen lataamiseen ja selaamiseen täytyy aina keksiä jokin syy ja nyt se oli selkeästi ideanhakureissu.

 Tuskin muistan sivun jossa pikkuruinen varjostin pilkahti pitsiliinoineen, mutta se riitti. Tosin hiukan viiveellä sain ideasta kiinni ja siinähän meinasi valmis ruokakin jäähtyä, kun oli pakko päästä penkomaan lipaston kätköistä tarkoitukseen sopivia liinoja.

 Sakset käyttöön ja työstämään. Nimittäin lampunkanta ei mennyt paikoilleen yhdestäkään liinan keskustasta ilman auki leikkausta. 
Kaksi liinoista on minun tekemiäni ja yksi kirpulta ostettu. Taitaa olla kaksi varjostintakin kirpun jälkiä.

 Monen hienon suunnitelman jälkeen olen oikeastaan ihan tyytyväinen tähän. Tai ainakin siihen saakka, kunnes saan uuden idean, joka muuten on jo jalostumassa, mutta ei millään toteudu niin nopeasti kuin nämä.

 Valaistukaamme!

 

Lasin hehkua

  On syksy niin ihmeellinen. Minä kaikkea ymmärrä en.
Miten vihreä maa, värin uuden nyt saa,
linnut lentävät merien taa.

 Mihin siilit ja etanat käy? Niitä syksyllä missään ei näy.
Mihin pois katoaa, missä siilien maa,
mullan allako ne asustaa?

 Kuka vaahterat kauniiksi saa, värit muuttaa ne, nyt punertaa?
Kuka pensselillään lehdet käy värjäämään?
Missä maalarin tuon kotimaa?

 Miten kypsyvät puolukat nuo? Mistä karpalot päälleen saa suo?
Mikä punertumaan saapi marjat ja maan?
Syksyn ihmeitä kaikki on vaan.

 On syksy niin ihmeellinen, minä kaikkea ymmärrä en.
Miten muutoksen saa koko kesäinen maa?
Värit hehkuvat nyt loistossaan.

Kodinhoito

 Näin?

 Vai näin? 
Ei ole väliä, kunhan tummat pyykit sujautetaan mustaan astiaan ja vaaleat pyykit valkoiseen.
Kodinhoitohuoneen viimeinenkin kattolista on laitettu paikoilleen ja purut lattialta siivottu.
Tilahan otettiin heti käyttöön, kun lattia, sekä seinät olivat laatoitettu ja saumattu. Pyykkihuollon piti toimia, elettiin sentään kesän kuuminta hellejaksoa ja hikipyykkiä on riittänyt.

 Vähemmällä käytöllä oleva kuivausrumpu oli saada lähtökäskyn, mutta annoin sille vielä jatkoajan pyykinkuivaustelineen alla. 
Varastosta löytyi sopivasti siskoni rakennusajalta jäänyt kaapinjalkahässäkkä, joka oli kooltaan juurikin sopiva rummun alle. Hiukan helpottaa imurointia, kun suulake mahtuu tilan ahtaimpaan nurkkaan.

 Kodinhoitohuone on pyykinhuollon lisäksi myös kodin tekninen tila. Suuri lämminvesivaraaja vie huoneesta oman osuutensa. Samaten koneellinen ilmastointilaite. 
Pitkään suunniteltu ja valmiista tilasta haaveilu on karsinut haihattelut. Tila ei tästä suurene millään, eikä kiintokoneita voida poistaa, mutta osan voi aina piilottaa.

 Tämä onkin ihan parasta uusien pintojen lisäksi. Suihkuverhot!
Pyykkinarulta on ihan suora yhteys keittiön ruokapöydän suuntaan ja usein tilan sulkeva ovi on apposen ammollaan, oli sitten vieraita tai oma väki paikalla.
Nyt ei enää tarvitse katsella kaikenkirjavaa kalsaririvistöä, ei ohhohhoijaa kokoisia kupposia, vaan vedetään verhot eteen ja annetaan pyykkien kirjavoitua ihan omassa tilassaan.
Verhotankona on Kirshcin valkoinen krumeluuriton tanko. Suihkuverhot Ikeasta.

 Aina välillä voi istahtaa, jos koneellinen pyykkiä antaa odottaa. Tuolit Kodin 1.

 Peiliovellinen kaappi Ikeasta ja oven nuppi sisustusliike Live with me, Tampere.

 Tilan ainoa valonlähde on edelleen jouluvalosarja. Kyllähän tälläkin näkee tehdä, mutta olisihan se mukava oikeasti nähdä kunnolla.

 Kattovalaisin on vielä työn alla.

 Olen joskus ostanut Anttilan alesta, 6 €, nämä numeroidut naulakot. Ostettaessa ne tuntuivat sopivan sellaisenaan seinäkoukuiksi, mutta osoittautuikin vähän tylsiksi. 
Jälleen Ikeaan, josta ostettiin hyllyn päätykannakkeet. Sitten soitto naapuriin, josta saatiin hakea muutama metri 6" lautaa. Sopivasti harmaantunutta.
Kynttilälyhty on lahjani tytsiltä.

 Ilmastointikonetta ei voinut piilottaa, mutta sen saattoi hyvinkin ajatuksissaan hävittää ja sopeuttaa muuttuneeseen ympäristöönsä.

 Mankelin alla oleva työtaso on Ikeasta ja tason säädettävät jalat Bauhausista.

 Kodinhoitohuoneen ja pesuhuoneen väliseen oveen laitetuissa tangoissa on hyvä ote ja sopiva tila pitää ja kuivata tilkkumatot.

 Ovenkahvoista kirjoittelin aiemmin.

 Tämän tilan uudistaminen on ollut yksi parhaista koskaan! Kolmen lapsen pyykkihuolto kaikkine harrastepyykeine ja työvaatteinemme oli pintyttänyt pinnat kahden vuosikymmenen aikana iljettävän näköiseksi. 
"Myin" ajatuksella osakkeita pesulaan äidilleni, joka ei koskaan huolinut sitä. Työtä kyllä oli tauotta, mutta ilman palkkaa. 
Tuloksena sai kiitollisen kiitoksen, kun vaatehuolto pelasi ja aina oli puhdasta päälle.
Vieläkin pyykkikone hurahtaa käyntiin useamman kerran viikon aikana, vaikka väki on vähentynyt. Tykkään pestä pyykkiä, mutta se loppusijoittelu on aina ottanut koville.
 

Roosa

 Taitojärjestö osallistuu valtakunnalliseen Roosa nauha -keräykseen, niin minäkin.
Ostin uuden sukkalehtisen, joka julkaistiin eilen 17.9. Samalla ostin kolme kerää lankaa, joista jokaisesta ostoksesta osa menee keräykseen.
Viime vuonna kävin samoin ostamassa ohjevihon ja lankoja.

Yhtäkään vanhaa lankaa en ole neulonut sukiksi, mutta osallistuminenhan on pääasia.
Niin kait sitten sukkasadossakin. Imottautunut olen, mutta en edes omaa esittelyäni, saati satoa ole Hillokellariin vienyt.
Kiirekö syynä, vain mikä?

Pesutilat

 Viimeiset listat on asennettu, vesiliittimet kiristetty ja suurin osa pesuainepulloista kannettu väliaikaisvarastostaan takaisin kädenulottuville.

 Pesutilojen remontti alkoi samana päivänä, kun miähet aloittivat heinäkuun lopulla lomansa. Suuri kiitos tässä sotkujen sotkun selvityksessä kuuluu miähelle, joka uurasti koko lomansa sisätiloissa veljensä kanssa tällä työmaalla.
Työ alkoi kodinhoitohuoneesta, mutta sen pinnat ovat vielä(kin) hiukan keskeneräiset, siksi esittelen ensinnä pesutilan, josta poistettiin kaikki vanhat lattia-, katto- ja seinäpinnat. 
Sen jälkeen seinät levytettiin, laatoitettiin, tehtiin lattiaan uudet kaadot, tasoitukset, kosteussuojattiin, laatoitettiin ja saumattiin.

 Saunanovesta kerroin jo aiemmin. Kaksi muuta tilan sulkevaa ovea ovat vanhoja, jotka miäs hioi ja petsasi uudelleen ruskeaksi Supi saunasuojan Metsämarja - sävyllä.
Ovenkahvoiksi valikoitui jo kauan ennen remontin alkua ostettu yksi Ikean työtason tanko, Grundtal, joka testattiin ensinnä kodinhoitohuoneen puolella ja hyväksi havaittuamme haimme kaikkiin oviin samanlaiset.
Jokaiseen kahvaan pujotettiin stoppari, ettei laatat pauku rikki.
Saunanoven sisäpuolelle tulee ihan jotain muuta.

 Pesutilan katto ei ole kalteva, eikä kuuvaaja ole kellahtanut nurin, vaikka kuvakulmasta niin saattaisi luulla.
Kattoon asennettiin kosteaan tilaan tarkoitettu mdf paneeli, sävy-hopeahelmi. 
Valaistusta parannettiin oleellisesti. 2 x 3 ledin sarjaa, joissa jokaisessa on 24 pientä valolähdettä.
Peilin päälle jätettiin varaus lisävalaistukselle, jos haluan siihen sellaisen.

 Pesuainetelineeksi valikoitu reilu hyllytaso Ikeassa kiertelyn tuloksena. Täytyy kehaista miästä, joka ensimmäisen koskaan käydyn Ikean käynnin jälkeen oli kuin selkäänsä saanut, on kesän ja alkusyksyn aikana käynyt tuossa kyseisessä ihanuudessa jo useamman kerran mukisematta.
Nuorimman kommentti paikasta on helvetti maan päällä!

 Saunatakeille ja säilytykseen sopiva kauniin vihreä seinäteline on Stockammin valikoimasta.

 Ja mikä ihaninta, tähän tilaan sopi viime vuoden huutokauppalöytö, 15 €. Pesupöytä kahdella altaalla. Ensimmäisessä linkissä on kuva pesupöydästä ruosteisine jalkoineen, jonka nuorimmainen rälläköi lomallaan. Miäs päätyi kuitenkin hiekkapuhalluttamaan jalat viime viikolla ennen niiden maalausta.
Suurissa altaissa on hyvä pestä isoja astioita, kaadella huolettomasti vettä ilman, että se roiskuu pöytäpintaa pilaamaan.
Kunnon pesulameininkiä! Vielä kun saadaan bidesuihkun kannake seinään kiinni, niin tämänkin osaston irto-osat ovat paikallaan.

 Altaaseen olisi voinut etsiä allastulpat, mutta halusin säilytettävän nämä hanat, jotka sitten tuottivat hiukan etsintää löytääkseen oikeat palikat kohdilleen.

 Voitin keväällä K-raudasta pesuhuoneeseen tarvikepaketin, josta annoin osan tyttären matkaan. Pidin itse nämä pyyhekoukut, jotka sopivat passelisti pesutason läheisyyteen.

 Pellavapyyhe kirppikseltä.

 Peiliksi valikoitu suuri fasettihiottu peili, joka on isän tädin jäämistöä. Peilin ylä- ja alareunaa kannatteli kultainen kehys, joka otettiin pois. Pystysuuntainen peili vinksautettiin vaakatasoon ja sen alle asennettiin pieni lasihylly (Prisma).

 Pytyn päälle on rakenteilla kaappi, tosin rakennusmateriaali on vielä kaupassa.

 Ikkunaa peittää viime talvena tekemäni lasityö, saunanlauteilla.