Vuorenkilvestä on moneksi

Viime syksynä intouduin kokeilemaan monen muun tavoin, kuinka vaahteranlehti taipuu ruusuksi. Ja kyllähän se kauniisti taipui. 
Vaahteramme ei ole saanut vielä kunnon syysväriä yllensä, kylmiä öitä on ollut, onneksi, vielä aika vähän.

Tänä syksynä olen pongannut monta kaunista punertavaa ruusukimppua, jotka on tehty vuorenkilven lehdistä. No, pitihän minun päästä tätäkin yrittämään, kun materiaalia on monta kymmentä ojametriä  pihan sisääntulon molemmin puolin.
Eipä tästäkään määrästä montaa pakkasen puremaa lehteä ollut ottaa, mutta muutama kuitenkin, että sai tuntuman nahkean lehden kääntelyyn.

Lehden varret ovat yllättävän paksuja. Jouduin pyytämään miästä apukäsiksi, kun en saanut sidottua kimppua omilla nakkisormillani kolmea ruusuketta ja taustalehteä enempää.

Nyppäsin tuijasta hiukan viherrystä ja sidoin kahdeksan ruusuketta kimpuksi. Miäs kävi laittamassa tämän ja kynttilän isäni hautaa värittämään.